Jääsuihkuja ja lumikylpyjä
15.07.2010
Pieni viileä suihku virkistää helteisenä päivänä.
Suihkun jälkeen voi hörpätä kunnon kulaukset jäävettä.
Seuraa pitävät uteliaat lapinorvokit.
He näyttävät viihtyvän isommallakin porukalla putouksen reunamilla.
Valkoista metsäkurjenpolvea kasvaa paljon pohjoisessa.
Tämä putouksen reunalla kasvava pienokainen lienee jokin rikkokasvi, ehkäpä iturikko.
Kullerot kurkistelevat puiden suojissa kosteilla paikoilla.
Hän ei esitellyt itseään.
Suihkupaikkoja piisaa matkan varrella. Tie kiersi vuonon toiselle puolen ja kulki kahden pitkän tunnelin kautta putousten takaa.
Siinä saavat hiet kyytiä.
Viilennystä tuo jo lumen katselukin.
Rohkeimmat voivat tietysti käydä ottamassa lumikylvyn.
18 kommenttia
jätä yksi →
Olipas viileän hienot kuvat! Tuli jo ihana raikas tuulahdus tänne.. tuonne pitäisi kyllä päästä joskus. Tytär onkin toivonut kuvausmatkaa Norjaan, joten ehkäpä piankin. Kaunista on!
Eihän tuo ole edes kovin kaukana, teiltä vielä lyhyempi matka kuin täältä. Sinne vaan! Suosittelen. Aikaa pitää varata reilusti vuonojen kiertämiseen, ne jatkuu ja jatkuu…
Vau! Nyt tuli himo tuonne puolen maata. Tässä helteessä pelkkä lumen ajattelu toi edes hetkeksi viilennystä!
Norja on suhtkoht lähellä ja luonto niin erilaista kuin meillä. Mutta kyllä Lapissakin on jo hienot maisemat, vaikkei kesällä lunta olekaan. Jo Kilpisjärvellä näkee Norjan puolen lumihuiput.
Mikä ihana blogi!! Ihania kuvia. Pohjoisen kuvat ovat karuudessaan niin kauniita. Mannaa sielulle
Mannaa sielulle, hienosti sanottu, Annu. Kiitos.
Upeita putouksia! ja maisemia. Viileän raikas postaus, keskelle helteitä. Hauska tuo putouksen reunalla kasvava rikkokasvi.
Ajattelinkin, että ehkä tämä vähän viilentäisi oloa. Jälkikäteen vähän harmitti, kun en ottanut enempää kuvia pikku rikosta. Kiitos, Valokki.
Kuvatkin virkistävistä putouksista viilentää näin helteisellä säällä
Komeat on maisemat, täytyy sanoa…
Ovat sen verran lähellä nämä maisemat, että suosittelen käymistä. Vaarana on tosin, ettei yksi käynti riitä…
Ihastuttavia maisemia. Syksyllä olen lähdössä ja ihan täpinöissäni jo!
Syksyllä saatkin nauttia komeasta ruskasta. Ruohokanukka varsinkin punottaa sekä lehdillään että marjoillaan Norjan puolella.
Jylhiä on Norjan maisemat, upeita putouksia. Paljon erilaisia tunturi kasveja näkyy löytyvän. Tuntuu että siellä ylhäällä kaikki kukkii yhtaikaa, kun ajattelee, että on kullerot ja kissankellot sun muut , kaikki kuvaasi löytäneet.
Ensimmäisessä postauksessa oli kostean oloista ja täältä löytyy jo lämpöä kylmyydellä höystettynä. Mutta eikös ne säät vaihtele melko oikullisesti, väliin paistaa ja kohta sataa ja taas paistaa, enemmän kuitenkin taitaa olla pilvessä, ainakin ylempänä.
Norjassa on tullut piipahdettua useana kesänä, silloin kun lapset oli pieniä. Samoiltin siellä vuonojen reunoilla lintukallioita katsastamassa, teltassa nukuttiin ja viihdyttiin.
Erot ensimmäisen postauksen ja näiden putouskuvien välillä johtuvat eri kuvauspaikoista. Ensimmäiset märät kasvikuvat on otettu Varangin niemimaan perukoilla, hylätyssä kalastajakaupungissa Hamningbergissa, puuttomalla tundralla, jonne Barentsinmeren tuulet käyvät. Nämä putouskuvat ovat taas lännempää ja etelämpää, Lyngen-vuonon tienoilta, mikä on jo aika lähellä Kilpisjärveä. Eli ei ole Norjakaan samanlainen joka puolelta. Minua kiehtoo enemmän itäiset karut puuttomat seudut, koska siellä on helpompi kulkea maastossa, kasvitkin ovat miniatyyrikokoa. Nämä lumihuippuiset vuoret ja putoukset ovat kyllä komeita katsella, mutta luoksepääsemättömiä.
Tuollaiset tekemänne telttaretket ovat varmaan jääneet lastenkin mieleen. Kiitos palautteestasi, Pehmyt piirto.
Upea kuva ensimmäisenä, viilentää ainakin ajatuksia, kun katselee putousta. Lapinorvokin ja kulleron olen nähnyt niillä harvoilla Lapin matkoillani.
Kyllä näitä kuvia katsellessa lapinhulluus iskee. Nyt kun olisi mahdollisuus ottaa kuviakin, haaveilen joka kesä pariviikkoisesta kuvausreissusta Lappiin.
Putouksen alla oli oikeasti viileätä ja kosteata, hienonhieno vesitihku täytti ilman ja suihkun sai käymättä vedessä. Kasvien tutkiminen jäi vähän kesken… Pari viikkoa voisi olla ihan sopivan pituinen kuvausreissuksi. Oikeasti siellä saisi kulumaan vaikka koko kesän…
Ai ihmettä noita maisemia ja putouksia! Joskus olen käynyt tuollaisessa putouksessa suihkussa – tai siis leirintäalueen suihkuun otettiin vesi suoraan viereisestä putouksesta, lämmintä vettä sai vain joillakin tietyillä norjan kolikoilla joita minulla ei tietysti ollut mukana. Kyllä oli kylmää mutta karisipa uni silmistä sinä aamuna!
Pikku orvokit ovat viehkoja.
Norjan leirintäalueilla ei ole tullut käytyä, mutta olen kuullut noista kolikkosuihkuista. Norjassa on leiriytyminen virallisilla paikoilla niin kallista, että on hyvä kun on oma kämppä mukana – ja omat eväät, kanistereissa lisää polttoainetta. Voi valita mieleisensä yöpymispaikan vaikka kallion kielekkeeltä, jos vain auto siinä suostuu pysymään…