Äänekäs Pinokkiolintu
16.07.2010
Tämä porkkananokka kailotti monessakin paikassa Jäämeren rannalla. Joka paikassa yhtä kovalla äänellä – tai sitten vieläkin kovemmalla.
Meri tuo rantaan monenlaista sapuskaa, simpukoita, kotiloita, merisiilejä…
Eksoottinen tipu on meriharakka sisämaan asukkaalle.
Tuoltakin kivenkolosta saattaisi jokin makupala irrota…
Tuolla nokalla kelpaa kaivella matoja hiekasta, käännellä pikkukiviäkin.
Simpukoiden aukomisenkin luulisi sujuvan nokan käänteessä.
Huomaatkos muuten…
… että minut on kihlattu…
Saanko esitellä puolisoni.
Jatketaanpa taas hommia.
Eikös sinunkin pitäisi jo jatkaa matkaa…
Arvaanpa, että jonkun kiven taas valitset muistoksi. Riittäähän näitä.
Meriharakastakin löytyy lisätietoa LuontoPortista.
16 kommenttia
jätä yksi →
Hauskan näköinen lintu! Pitääkin käydä kuuntelemassa millainen ääni hällä onkaan
Itse näin silloin ihan pikaisesti aiemmin tuon linnun ja kyllähän hän on komeaa katsottavaa!
Ääni on kuuluva, Elisa. Aika satumaisen näköinen on meriharakka.
Meriharakat on kyllä veikeitä lintuja! Näin tänä keväänä ensimmäistää kertaa koko lintua ja kuvailinkin sitä jo sillon..
Tänään varmistui matka kohti pohjoista ja samoja seutuja missä olet ollut!
Ilmeikkäitä ja kuvauksellisia ovat meriharakat.
Hienoa, että pääset reissuun pohjoiseen! Pieni varoituksen sana: aiheuttaa riippuvuutta!
Jännän näköisiä nämä merilinnut. Simppeliväritys – mutta värit ovat muualta kuin värikartasta 8)
Epäilen, että meriharakka on unohtunut tänne joltain ufo-retkueelta.
Meriharakka on eräs omista suosikkilinnuistani. Sen tekemisiä on hauska seurailla
Äänensä ja värityksensä ovat myös oivat ja silmä on oikein hypnoottinen
Sinulla onkin “kotikenttäetu” siellä meren läheisyydessä. Minun pitää matkata Jäämerelle asti näitä nähdäkseni… Jotenkin epätodellisen tuntuinen lintu on meriharakka.
Meriharakalla on näköä ja ääntäkin. Keväällä kuuntelin sitä useinkin merellä, mutta nyt tuntuu, että ovat hävinneet jonnekin.
Näyttävä lintu se on.
Tosiaan äänekäs ja näyttävä kaveri on meriharakka. Varsinkin kun sitä näkee vain noin kerran vuodessa, harvinaisuusarvo säilyy.
Hyväntuulisen näköinen kaveri, aivan kuin vähän hymyilisi koko ajan.
Oranssi nokka vielä korostaa ilmettä, iloisen näköinen on tosiaan meriharakka.
No niin, näithän sinäkin sitten tämän pinokkion.
) rantakivikkoon pilvisenäkin päivänä.
Tomerastipa hän siinä marssii ja kimittää, äänen voin kyllä kuvitella. Hän tuo kyllä väriä (ja ääntä
Mitenhän saisi tänne kotijärvelle houkuteltua meriharakan pesimään… Olisi se niin piristävä kaveri lokkien, telkkien, sorsien, kuikkien ja laulujoutsenten joukossa!
Mahtavat kuvat meriharakasta, olen nähnyt livenä vain kerran. Meidän mökillä, vesirajassa kannolla, istui kolme, hienossa rivissä, kun menimme saunasta uimaan. Sen jälkeen ei niitä ole näkynyt.
Olivat varmaan muuttomatkalla, meriharakat. Uskomattoman näköinen tirppa.