Läntisillä vuonoilla
Välillä piipahdus Suomen puolella Nuorgamista Tenon vartta Karigasniemelle. Suomessa satoi vettä, siis takaisin Jäämerta kohti.
Vähän ennen Altan kanjonia näkyivät ensimmäiset kultarikot.
Vuonojen rannoilla kasvaa yleisesti ruoholaukkaa. On isokokoista ja mehevää. Sitä mukaan ruoan höysteeksi.
Halikka tykkää asua rantahietikossa.
Lapinkuusio on tuttu joka puolelta pohjoista, myös Suomesta.
Pikkutalvikkikin on tuttu kotinurkilta.
Samoja kasveja näkee myös näillä lempeämmän ilmaston rannoilla lännempänä kuin Varangillakin. Täällä voi siniyökönlehtikin venyttää vartensa pitemmäksi.
Keltamaksaruoho kasvaa pitkin vuonojen rantakallioita.
Vilukko viihtyy kosteilla paikoilla. Ja niitä on täällä paljon.
Lähempi tutustuminen vilukkoon.
Tunturikurjenherne tuli vastaan täälläkin.
Tämä jättiläiskukkainen tunturikissankello on kuvattu vielä Varangin dyyneillä, mutta laitanpa sen kuitenkin tähän, kun unohtui.
Taitaa olla useampikin emo poikasineen lyöttäytynyt yhteen. Söivät jotain vuonon rantavedestä, ehkäpä sinisimpukoita. Olisivatko haahkoja…
Vuonoja riittää Norjassa. Tässä vuonossa pyörähteli pyöriäisiä.
Kyllähän näitä maisemia katselee kerran pari vuodessa. Mitenhän on, turtuisikohan näkymiin, jos ne olisivat jokapäiväisiä…




























Nyt on taas pakko toistaa itseään, ja aion vain huokailla – kaunista ja kaunista
Tuo vilukon kuva on hengästyttävän upea!
Noihin aikoihin taisi olla vielä yötön yö meneillään, joten valoa riitti vuorokauden ympäri. Vilukko on nätti kukka. Kiitos, Elisa.
Minä en kyllä näihin huikaiseviin maisemiin kyllästyisi, tuijottelisin päivät pitkät. Vilukon kukka on upea, aivan kuin pieniä vihreitä helmiä terälehtien koristeena. Kauniita ovat Pohjoisen kasvit.
Tuolta minustakin tuntuu, ettei kyllästyisi, ainakaan ihan äkkiä. Vilukko on yksi kasvimaailman helmiä, vaatimaton mutta kaunis.