Kiveä
Merta ja kiveä – niitä Norjalla on enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Liuskekiveä.
Kotiinviemisiä.
Lisää kiveä.
Näitä on kyllä jännä tutkia.
Pieni meritähti oli laskeutunut kalliolle, liekö nousuveden vai aallokon tuomana.
Ilta pääsee yllättämään kallioita syynätessä. Yöpymispaikka pitäisi vielä löytää.
Nousu merenrannasta Gildetunille on jyrkkä. Täällä olisi tarjolla lumikylpyjäkin.
Mökkejä ja muuta majoitusta on niitä kaipaaville tarjolla tällä näkymällä höystettynä. Eteenpäin – tässä tapauksessa myös jyrkästi alaspäin – kuitenkin piti päästä, alas merenpinnan tasalle jälleen. Pienen vuonon pohjukasta löytyikin hyvä yöpymispaikka autolle, vuoristopurokin solisi sopivasti vieressä. Siitäpä aamulla mukaan raikasta janojuomaa ja Skibotnin kautta Kilpisjärvelle. Siellä satoi vettä…
Tulin lomalta ja täällähän on upeita kuvia.
Varmaan äärimmäisen mielenkiintoinen matka ja oikein kuvaajan helmi päästä erilaiseen ympäristöön. Siinä on pitkäksi ajaksi muisteltavaa ja esitäthän meille enemmänkin kuvia matkalta : )
Oli totta tosiaan mielenkiintoinen ja hieno reissu. Oikeasti tämä oli jo reissun toiseksi viimeinen postaus (viimeinen tulee Suomen Lapista). Kaikki aikaisemmat kuvat löytyvät kyllä selaamalla taaksepäin, välissä on joitakin reissusta paluun jälkeen otettuja kuvia kotinurkilta. Reissukuvat löytyvät myös aiheen “pohjoinen” alta. Kiitos, Mayo.
Noille liuskekiville olisi käyttöä… ja kauniille murikoillekin. Ihmeteltävää, kummasteltavaa ja vaihtelevia maisemia, flooraa ja faunaa taitaa riittää Pohjoismaissa niin, ettei koskaan tarvitsisi muualle lähteäkään. Tulisipa vain täälläkin kierreltyä.
Olivat vaan turhan isoja ja painavia… Mukuroita kyllä lähti helpommin mukaan. Eipä tee mieli etelänmatkoille, kyllä pohjoinen vetää niin puoleensa.
Kaunista kaunista.. Työkaverini lähti vuodeksi Norjaan opiskelemaan ja olenkin jo tuumannut että nämä sinun kuvasi nostattavat norja-kuumetta kovasti
Näyttää hienolta ja käymisen arvoiselta paikalta. Ihanaa kun viet meidät sinne kuviesi myötä, kiitos siitä!
Näitä kuvia laitellessa elää samalla itsekin reissun uudelleen. Usein ihmettelen, kun ihmiset kertovat käyneensä Lapissa, mutta eivät käy edes ihan ylhäällä, Kilpisjärvellä tai Utsjoella, Norjasta puhumattakaan. Suomen rajaltahan on enää 40 kim Jäämerelle.
Kauniita ovat kivimuodostelmat, liuskeet ja kerrostumat eikä maisemissakaan ole moittimista
Huomasin muuten, Irma, että kirjoitin sen Varangin kirjan kirjoittajan nimen väärin (pahuksen lukihäiriö). Kenties et siksi löytänyt sitä kirjastostasi. Rupesin eilen yöllä pohtimaan, kuin luin sitä kirjaa, että tulikohan nimi oikein, kun kokoajan mielessäni käänsin nimen väärin, vaikka tsekkasin toistuvasti kirjailijan nimeä kannesta.
Kirjoitn aiemmin toiseen postaukseen siis näin: “Juha Hyökinpuron kirjan Jäämerestä syntynyt – Varangin karunkaunis vuono ja lainasin sen itselleni.”
Tuo Hyökinpuro on väärin, pitäisi olla Höykinpuro. Eli kirja nimi kokonaisuudessaan uuiksi; Juha Höykinpuro: “Jäämerestä syntynyt – Varangin karunkaunis vuono”.
Huomasin kyllä tuon pienen kuperkeikan nimessä, mutta kirjaa ei silti ole täällä pienen kunnan kirjastossa. Laitanpa kaukolainan hakuun, kirjan nimi on sen verran houkutteleva. Kiitos kommentistasi ja nimen oikaisusta, Jape.
Nyt on niin komeaa kiveä tarjolla, että heti alkoiva sormet syyhyämään!
Kivikuvaajan paratiisi on Norja.
Monenlaista kiveä löytyy, viehättäviä. Ja maisemat oi niin kauniita, ihana katsella kuviasi Norjasta. Selailin nuo aikaisemmatkin ja hautein.
Joka reissun jälkeen jää kaivelemaan, että miksen ottanut enemmän kuvia… Kiitos, Miiwi.
Kivet ja kalliot, siinäpä se kuvaajan helmi. Upeita!
Kiveäkin on niin monenlaista. Kiitos, KooTee.
Sulla on kyllä ollut onnistunut reissu varmaankin!
Kuvat ainakin ovat niin todella hienoja, että vaan jään ruudun eteen katseleen, unohdun!
Kiitos näistä ihanista kuvistasi!
Ihan kuin olisin pikkasen ollut mukana!
Kiitos, kun reissasit mukana, harakka! Onnistunut oli reissu.
Fantastisen kauniita kivikuvia.
Kivi on kaunista, Aimarii.
Maisemat vain paranevat. Kivet ovat niin kuvauksellisia, aivan erilaisia kuin meilläpäin. Meren muovaamat rantakivet ovat mieleisiä matkamuistoja, niitä minäkin keräsin kilokaupalla. Kyllä viimeisen kuvan maisemat kelpaisivat minulle majoitusmaisemaksi.
Nämä kalliot ovat enimmäkseen liuskekiveä, aika mureneva tuntuista näyttää olevan. Tuohon viimeisen kuvan maisemaan ei tullut jäätyä, kun siellä ylhäällä oli vähän kylmänlaista. Sitäpaitsi virtaavan veden äärellä on mukava yöpyä. Matkailuautolla kulkiessa voi kiertää kaukaa mökkikylät ja ns. viralliset yöpymispaikat.
Upea siniharmaa sävy maisemassa. Kauniita matkakuviasi on ollut ilo katsella. Nuo pohjoisen karut seudut ovat kiehtovia, joskus nuorempana on sielläpäin Norjassa tullut liikuttua. Nyt ollaan haaveiltu puoliskon kanssa Norjan matkasta. Kuvat lisäävät matkakuumetta.
Nuo karut seudut ovat vaarallisia, sillä ne aiheuttavat riippuvuutta. Matkakuumehan ei ole ollenkaan vaarallista, olen sen tainnut mainita joskus aikaisemminkin samaa poteneelle. Kiitos, Trina.