Pohjoisia tapaamisia
25.07.2010
Hassua nähdä tilhi kesällä. Etelämmässä niitä tapaa vain syksyllä ja talvella syömässä pihlajanmarjoja.
Kellosinilatva on yksi pohjoisen Suomen kaunokaisia, jota ei etelässä näe.
Niin on pulskaneilikkakin.
Pulskaneilikka päihittää kauneudellaan mennen tullen ns. jalostetut serkkunsa.
Kurkiemo komentaa poikastaan menemään piiloon suolla.
Rantatädykettä pääsee savolainen ihailemaan yleensä vain pohjoisen reissulla. Tosin kasvion mukaan sitä kasvaa myös rannikolla ja Lounais-Suomessa, mutta sinne harvemmin on asiaa…
Kaarlenvaltikka vasta availi kukkiaan.
Löytyy sitä kiveä Suomestakin. Pirunpeltoa Sevettijärvellä.
17 kommenttia
jätä yksi →
Upeita uusia kasveja iloksemme olet löytänyt. Uusia siis siinä mielessä, ettei niitä täällä etelässä pääse luonnossa näkemään. Pulskaneilikka todellakin päihittää jalostetut versiot päivänä minä hyvänsä. Mukavaa reissuilua!
Vai tuonne ne tilhet matkaavat kesäksi. Ihmettilin Ruottissa juhannuksena, että mikä lubiinin näkönen kasvi kasvaa sinisenään ratan penkoilla. Oisko se ollut juuri tuo rantatädyke? Ei tullut siitä kyllä kuvaa…
Siellähän ne pesivät pohjoisen havumetsissä. Vaeltavat sitten syksyllä ravinnon perässä etelään.
Missähän päin Ruotsia matkustelitte? Pohjoisessa rantatädyke kukkii heinä-elokuussa, mutta jospa se on jo juhannuksena kukassa etelämpänä. Suuren Pohjolan kasvion mukaan sitä kasvaa myös muissa Pohjoismaissa, lähinnä rannikoilla. Sillä on myös eteläisempi sukulainen tähkätädyke, jota kasvaa ihan eteläisessä osassa Ruotsia, paikoin Suomessakin.
Se oli Uppsalaan menevän radan varressa keskellä laajaa peltoaukeaa – muutama kilsa etelään itse kaupungista.
Lapissa rantatädykettä kasvoi usein kosteilla paikoilla, mutta myös tienpenkoilla niitä näki joskus.
Pohjoisessa on vielä aika villiä. Hotelleitakaan ei ole ihan joka paikassa. Eikä laskettelurinteitä
Onneksi. Hotelli- ja laskettelurinnepaikat voi kiertää kaukaa. Moni tunturi on pilattu hotellihirvityksillä ja hissivirityksillä. Surku tulee Pallastunturiakin, kun saivat ihan oman lain läpi uuden hotellin rakentamiselle. Kansallispuistotkaan eivät ole enää turvassa. Mikähän seuraavaksi…
Oi kuinka mielenkiintoisia, uusia kasvituttavuuksia:) Kiva katsella näitä sinun kuviasi, aivan kuin itsekkin pääsisi, pienelle matkalle. Edellien postaus kivistä upea! Olen kaiken muun hulluuden lisäksi, vielä kivihullukin. Kiitos ihanista postauksista:)
Kivihulluus on ihan hyvä hulluuden laji. Niin tosin ovat monet muutkin hulluudet. Kellosinilatva on sellainen kasvi, jonka soisi kasvavan etelämpänäkin. Kiitos, Valokki.
Voi juku, kun olikin siellä kauniita kukkia, upeita!
Ja voi sitä pikkuista kurjen poikasta, en koskaan ole nähnyt sellasta.
Kiitos kuvasta, nyt olen nähnyt!
Pohjoisessa on paljon sellaisia kukkia, joita ei muualla näe. Kurjenpoikanen on kauniin punertavanruskea. Vaalenee vasta vähän isompana. Kiitos, harakka.
=) Pirunpellot on sitten niin ihania…..
Ainakin sille, joka tykkää kivistä…
Kiitos – jälleen sain aimo annoksen kasvituntemusta. Vain rantatädyke oli vanha tuttavuus minulle.
Rantatädykettä tosiaan kasvaa muuallakin päin Suomea kuin pohjoisessa. Minulle se kuitenkin on nimenomaan pohjoisen kasvi, koska sitä ei täällä Savon sisämaassa näe.
Tilhiä täällä kaipaillaan, nyt on mukavasti tulossa pihlajanmarjojakin. Onpa ihania uusia kasveja taas. Usko tai älä, meidän pihassa kasvaa rantatädyke sulassa sovussa kulleroiden ja kurjenmiekkojen kanssa. Anoppini oli tuonut sen pohjoisesta aikoinaan ja istuttanut keskelle pihaa. Alussa se vähän kitui, mutta nykyään sitä kasvaa iso puska, juuri nyt on parhaassa kukinnassa kimalaisten ilona.
Vielä saa odotella tilhiä jonkin aikaa. Otin minäkin rantatädykkeen alun mukaani, saas nähdä nyt, miten alkaa viihtymään. Kimalaiset tuntuivat tosiaan olevan ihan villinä rantatädykkeen meteen.