Siritystä
Tarkkailija kivellään.
Heitä on monta samannäköistä. Kaikki sirittävät minkä ehtivät.
Reviirille tunkeutuja otetaan tarkkaan syyniin.
Ketoheinäsirkka on hän.
Iltapäivän auringossa siritys on voimakkaimmillaan ja silloin on myös hyvä tilaisuus mennä sekaan kameran kanssa. Kasvimaata kauemmas ei tarvitse lähteä.
Sirityksen heinäsirkka saa aikaiseksi hankaamalla takareiden nystyröitä siiven pitkittäissuoneen. Uuvanan blogissa voi kuullakin sirityksen.
Samalla lajilla väritys voi vaihdella. Tältä puuttuu sinertävä väri.
Yhtäkkiä tämä rupesi vetelemään jalallaan tuntosarvea. Olisikohan jokin puhdistusoperaatio…
Korkealta näkee paremmin.
Tämä saattaisi olla niittyheinäsirkka.
Tutkimaton katse.
Toukkiakin näki vielä. Tosin suojaväri oli aika tehokas.
Tällainen komistus salamatkusti sisälle kamerarepussa. Kumma vetovoima tuolla repulla, kun hepokattikin siihen oli tykästynyt.
Taas kerran komea sarja. Näitäkin on monta erilaista ja tiedän, että Sami Karjalainen on kirjoittanut näistäkin kirjan. Olet varmaan jo hankkinut sen? Minulle riittää toistaiseksi kuvien katselu.
Tulihan tuo kirja hankittua. Seurustelen näköjään sen verran tiiviisti heinäsirkkojen ja hepokattien kanssa, että on ihan kiva olla vähän perillä heidän elämästään. Sitä lukiessa tulee vaan hinku nähdä niitä erikoisempiakin lajeja… Kiitos, Sakari.
Kertakaikkisen upeaa työtä.
Kiitos sinulle, Tiitsa.
Kaunista katseltavaa, niin tarkkoja kuvia taas. Värikäs tuo oranssipyllyinen heinäsirkka, kaikki sirittäjät ovat komeaa katseltavaa näin läheltä. Onkohan repussasi jokin tuoksu, mikä viehättää sirkkoja, tosin en tiedä, onko näillä pitkäkoivilla hajuaistia.
Ostin repun käytettynä, joten tilille voisi vetää myös edellisen omistajan. Jos satut tämän lukemaan, voit ihan rehellisesti paljastaa, mitä ihmeainetta sinne repun pohjalle piilotit… Kiitos kommentistasi, Manteli.
Kauniita kuvia sirittäjistä, kuulet vielä sirityksenkin.
Pakko korjata tuo oma linkki, kun harjottelen tämän WordPressin kanssa niin kaikki menee väärin.
Ahaa, sinäkin olet laittanut wordpress-blogin. Käynpä katsomassa.
Hyvin kuulen vielä sirityksen, vaikka tällä viikolla tuleekin tietty pyöreä vuosikymmen ikää täyteen. Kiitos, Raija.
Tuollainen reppuhan pitäisi saada jostain
Aivan kuin sukeltaisi ihanaan ihmemaahan kun pääsee näitä sinun upeita kuviasi katsomaan. Saavat aina hyvälle tuulelle, sekä tarkkailemaan luontoa taas uusin silmin.
Hepokattien ja heinäsirkkojen Houkutusreppu! Siinäpä oivallinen markkinarako. Sitähän voisi soveltaa sopivaksi erilaisille öttiäisille, linnuille, karhuille… Kiitos kivasta kommentista, Elisa.
Hei, täällähän tuo kerrottiin, että mistä se ääni syntyy. Kyselin sitä tuolla Uuvanan blogissa. Ja jään katselemaan upeita kuviasi …
Tämä tieto ja paljon muuta mielenkiintoista löytyy Sami Karjalaisen kirjasta ‘Suomen heinäsirkat ja hepokatit’. Kiitos käynnistä, Hirlii.
Heh täällähän oli tosiaan samananäköisiä veikkoja kuin mitä itse olin kuvaillut. Olen vain niin turkaisesti kierrokselta taas tässä myöhässä.
Jännänvärinen tuo alin sirkka. Ja toukka on aina yhtä vekkuli.
Simnulla on kyllä joku taikareppu.
Siksipä tunnistinkin heti sirkkasi. Nyt ei ole enää siritystä kuulunut. Taikareppu on, ATToivaselta ostettu, hyvä kun mikä.