Kukkia Jäämeren rannoilta
23.09.2010
Kissankellot heiluivat iloisesti tuulessa Porsanger-vuonon rannalla.
Toinen sinnikäs sininen rantakivikossa on halikka.
Halikan lehdet maistuvat osterilta, sanoo Suuri Pohjolan kasvio. En maistanut.
Yllättäen löytyi vielä pulskaneilikoitakin kukassa.
Hyvin viihtyi hän Roddenesin luonnonsuojelualueen sorarannalla, kaarnikan seurana. LuontoPortista löytyy lisätietoa kauniista neilikasta, myös sen nimestä.
Suokukkakin pullotti vielä täysin palkein Porsanger-vuonon reunoilla.
Vilukkoakaan ei palellut.
Vilukon kaunis katse.
Väinönputki on komea pohjoisen kasvi.
Väinönputki on vanha rohdos- ja vihanneskasvi pohjoisessa.
Riekonmarja on kukkinut jo aikaisin keväällä, mutta lehdet kukkivat vielä.
Riekonmarjan lehdet punastelivat monessa muussakin paikassa.
16 kommenttia
jätä yksi →
Luulisi, että Jäämeren rannoilta kaikki kukkiva katoaa ensin ja sieltä sitten laskeutuu alemmas. No, taitaa se meri kuitenkin hiukka lämmittää, vaikka jäämeri onkin. Noin ylhäällä on jo kaunista maaruskaa, upean punaiset ovat riekonmarjan lehdet.
Meri lämmittää, vaikka olisikin nimeltään Jäämeri. Tosin nämä on kuvattu suojaisessa vuononpohjassa, “ylhäällä” Berlevågissa ja Båtsfjordissa oli huomattavasti vilpoisempaa, kun myrsky pauhasi aavalta mereltä. Korkealla ylänköjä ylittäessä oli myös kylmempää, ei ihan lumena tullut kuitenkaan sade.
On se uskomatonta mikä määrä hentoja söpöläisiä siellä kaukana pohjoisessakin kukoistaa!
Nuo pulskaneilikat varsinkin olivat yllätys. Kissankellot sensijaan ovat ihan yleinen näky näihinkin aikoihin.
Kun osaa katsoa niin näkee. Kun osaa kuvata niin muutkin näkevät.
Mukavaa.
Mukavaa on sekä katsella että kuvata.
Kiitos!
Lainaan Isopeikkoa, kun osaa kuvata niin muutkin näkevät!
Kiva kun kävit näkemässä sinäkin, Kaanon.
Kyllä vilukolla on kaunis katse niinkuin totesit. Riekonmarjan punastelu ihastutti ja suokukan hempeä väri myös.
Kiitos, Mirja.
On kyllä ihme, että siellä pohjoisessa kukkii vielä niin monta kukkasta, luulisi melkein räntää rähmivän. Halikko, uusi tuttavuus, on erikoisen sininen. Pulskaneilikkakin on aika outo, olen tainnut kuvan kerran nähdä, miksiköhän neilikka on pulska:)
Vilukolla on kauniit keltaiset “silmäripset”.
Kiitos aamuisesta retkestä kuviesi pariin.
Pulskaneilikka on meillä aika harvinainen, lähinnä pohjoisen Suomen jokivarsien kasvi. Myös tienpenkoilla sitä näkee paikka paikoin pohjoisessa. Sana ‘pulska’ on vielä sata vuotta sitten, jolloin nimi kasville on annettu, tarkoittanut komeaa. Pulskaneilikkahan onkin suurin kolmesta luonnonvaraisesta neilikastamme. Kiitos, Manteli.
Olet sä kyllä aika hyvä noissa nimissäkin. Mistä ihmeestä sä tiedät kaikkien kukkien ja kasvien nimetkin? Suloinen kuva tuo vilukon lähiskin.
Krisu, uteliaisuus lienee selitys kasvien tuntemukselle. Tosin isompi osa on niitä, joita en tunnista. Hyvä kasvio on verraton apu, kuten Suuri Pohjolan kasvio, jossa on kaikkien pohjoismaiden luonnonvaraiset kasvit, myös Islannin (sinne vielä joskus!).
Yhtä aikaa siellä toiset kukkivat ja toiset jo loimottelevat ruskan värejä.
Vilukko on minusta vähän kuin kasvimaailman kirahvi: molemmat pitkäkaulaisia ja molemmilla aivan hirmuisen kauniit silmät!
Kirahvi oli hauska oivallus! Sinnikäs kukkija on vilukko ja monet muutkin.