Metsässä
28.09.2010
Palataanpa vielä ikimetsän suojaan, Pyhä-Häkin kansallispuistoon Saarijärvelle.
Puilla on täällä arvokas vanhuus. He jatkavat elämäänsä monen metsänasujan kotina, kasvualustana uudelle elämälle. Siirtymä on hidas ja kaunis.
Maapuu ja uusi elämä.
Pöllähtäviä munia.
Pyhä-Häkissä on ollut aikojen saatossa useita metsäpaloja. Paksun kaarnan kasvattanut mänty säästyy palossakin, muistona usein palokoro.
Tälle on käynyt vähän köpelömmin.
Tikoilla on Pyhä-Häkin metsässä mainiot oltavat. Käpytikka tiirailee kelon latvassa. Kansallispuiston nimikkolintu on palokärki, joka pesii siellä runsaana.
Metsän jätti, yksi monista.
Metsän pieni asukas sammalpeitteisellä maapuulla.
Kellahtaneet kelokaverukset.
Sammalpuu.
Nähdään vielä!
14 kommenttia
jätä yksi →
*peikko ihan metsässä*
Pitäähän peikkometsässä ainakin yksi peikko olla.
Tänään on siis ollut metsässä käynti päivä useammallakin taholla. Minä vain ajelin uutta pikkutietä näillä kulmilla, jonka olemassa olosta en tiennyt mitään. Metsä oli liian kaupunkilaistunutta.
Nämä kuvat ovat samalta sunnuntaiselta Pyhä-Häkin reissulta kuin edellisetkin. Olisipa tällainen metsä lähempänä, niin varmaan kävisin siellä joka päivä – ellen muuttaisi jopa asumaan…
Kuvat tavoittavat kauniisti metsän olemuksen: sen suuruuden, sen rauhan ja sen pienten eläjien merkityksen.
Kiitos, Hilma, arvioinnistasi. Kiva kun piipahdit.
Metsä antaa meille niin monta asiaa ja pienille kavereillemmekin.
Ilman metsää ei olisi mitään muutakaan. Metsät ovat maapallon keuhkot. Kiitos, Tia.
Kellahtaneet kelot ovat niin kauniita. Keloja katselessa tulee yhtäaikaa surullinen ja onnellinen olo. Jättiläisten kuolema surettaa, mutta niiden antama uusi elämä monelle eliölle tekee onnelliseksi. Kiitos retkestä metsän keskelle.
Niin, elämän kiertokulun näkee tällaisessa hyvin vanhassa metsässä hyvin. Ikivanhat puut ovat katoava luonnonvara, koska puiden ei enää anneta kasvaa rauhassa täyteen ikäänsä. Kiitos sinulle, Manteli.
Sammalpuun juurella on kaunis sammalolento kiipeämässä puuhun
Mukava pehmoinen mönkijä on tuo kiipeilijä. Sinäpä huomasit sen, Elisa.
Mukava nähdä lisää kuvia tältä reissulta. Ja aina mukavaa katsella kuvia, joissa on kaikenikäisiä puita, vauvasta vaariin.
Tuo sammalolento minuakin viehätti, hän vaikuttaa perin sympaattiselta.
Saattaa olla, että lähden vielä viikon kuluttua käymään Pyhä-Häkissä, jos tytär tulee käymään. Hän on siellä kerran käynyt ja kuvat nähtyään tuli kova hinku uudelleen. Enkä yhtään ihmettele. Eikä minullakaan tietysti ole mitään uutta käyntiä vastaan…