Tenonsuiston linnut
Ennen Jäämereen laskemistaan Teno – tai oikeammin Tana/Deatnu, kun Norjassa/Saamenmaassa ollaan – levenee levenemistään. Hiekkasärkillä nykyy lintuja sitä enemmän, mitä lähemmäksi merta mennään.
Koskeloita oli joella uskomaton määrä.
Joku isompikin lintu siellä joukossa lentelee…
Taas riitti savolaistytöllä ihmettelemistä lintupaljoutta katsellessa.
Pitihän heitä yrittää kuikuilla lähempääkin…
Mahtaneeko koskeloilla olla sulkimisaika, kun höyheniä oli maassa, vedessä ja ilmassa. Joku viisas lintutietäjä varmaan osaa sanoa. Kuvattu 15.9.
Räpyläjalat rivissä.
Merikotkat päivystävät.
Taas olisi ollut kunnon kuvauskalustolla käyttöä.
Tätä lähemmäksi ei pikkuputkella päässyt.
Varikset viihtyivät kotkien lähellä. Olisivatkohan kärkkyneet saaliin jämiä…
Onhan heillä vähän kokoeroa.
Norjalaisilla näitä kivimöykkyjä riittää joka lähtöön.
Gamasfjellet sijaitsee Leirpollenissa.
Kyl on ihanat maisemat ja kutkuttavat kuvat. Tosi paljon noita koskeloita kuin lokkeja ikään.
Lintuja oli varmaan tuhansittain, usean kilometrin matkalla jokea. Onhan nuo maisemat vähän erilaisia kuin Savonmualla…
Norja on kaunis maa, mutta niin on Suomikin…varsinkin Norjalaisten mielestä…meillä kun on niin aakeeta laakeeta…=)
Niinpä. Ainahan se ruoho on vihreämpää toisella puolen, pitäisi aina olla sitä mitä ei ole…
Ohhoh kylläpäs on koskeloita, hauskasti oranssiräpylät siellä tönöttävät rivissä rantasoralla. Mihinkäs he tuolta talveksi siirtyvät, varmaankin rannikkoa pitkin etelämmäksi kohti Pohjanmerta(ko?).
Merikotkiakin noin monta kerralla – onpas ollut katseltavaa sinulla kyllä. :O
Enpä tiedä, minne muuttavat talveksi, mutta varmaan jonnekin. Olisikohan tämä jokin lähtökokous… Merikotkia oli paljon matkan (joen) varrella, meren rannoilla myös.
Käsittämättömän upea kuvasarja! Onnittelut! Yritin miettiä, mitä lintuja olisin nähnyt tuollaiset määrät – ei tullut mieleen, mutta kaipa niitä on. Mutta eivät ne koskeloita kuitenkaan ole.
Tämä lintupaljous oli ihan yllätys. Piti lähteä käymään Tenon länsipuolen tietä ihan suistoon saakka, kun ei ollut siellä vielä tullut käytyä. On muuten hyvin kapea huono pikkutie loppumatkan. Itäpuolta pitkin Varangin niemimaalle onkin sitten hyvä tie.
Voi, mikä lintupaljous, en ole tiennyt, että koskelotkin näin parveilevat. Merikotkan uljas olemus kyllä välittyy kuvistasi kaukaakin katsottuna, olisin ikionnellinen, jos näkisin joskus kotkan. Maisemat ovat omaa luokkaansa, kivimöykyt ovat saaneet soman raidoituksen.
Kyllähän nuo kotkat luonnossa ovat ihan toista kuin näissä räpsyissä, mutta onhan ainakin dokumenttia, että niitä on tavannut. On se kumma, että heti kun menee Norjan puolelle, alkaa noita kivikasoja tulla vastaan oikein roppakaupalla. Eikä siellä sitten paljoa muuta olekaan, meren lisäksi.
kotkat ovat hianoja lintuja, jos osaisi lentää, niin niiden kanssa voisi käydä reiluun kilpaan
Jos olisit pikkupeikko, istuisit kotkaan selkään ja antaisit viedä.
Kalliossa on näkyvissä värikkäät kulumisraidat. Haluaisin todella nähdä merikotkan elävänä, mutta en ole vielä nähnyt. Ehkä joskus tulevaisuudessa!?? Siinä on sitten mahtava lintu. Toivoit varmaan, että olisit päässyt kamerasi kanssa lähemmäksi noita lintuja.
Niin, tai että olisi ollut parempi putki kamerassa. Mutta näkihän niitä luonnossa, se on kuitenkin pääasia.
Voi että, on taas mahtava kuvasarja. Ja kyllä käy kateeksi havaintosi, merikotkia ja kaikkea useampana kappaleen vielä
On oikea lintujen tarkkailijan ja kuvaajan paratiisi tuo seutu, ainakin jos on oikeaan aikaan liikkeellä…
Meren läheisyys varmaan lintupaljouden tekee, Jäämerelle ei tästä ole enää pitkä matka, ihan suiston loppupäätä on. Ylempänä Tenolla, Suomen puolella, ei näkynyt linnun lintua.
Kuvat saa muuten klikattua isommiksi, jos tahtoo vähän “lähempää” tiirailla.
Oi ja voi! Norjaan on iso iso ikävä ja lähtisin sinne vaikka heti jos vain se olisi mahdollista. Harmi vaan, että pitää odottaa monen monta kuukautta vielä kunnes pääsee nauttimaan nuista maisemista.
Niinpä. Kumma tauti tuo pohjoiseen hinkuaminen. Katselehan niitä ottamiasi kuvia pahimpaan ikävään.
Esittelitpä kiinnostavalta vaikuttavan paikan, kiitos! Oletko sattumalta käynyt tuolla koskaan keväällä? Onkohan tie silloin auki, jos se on kovin pieni? Yritän päästä ensi huhtikuun tienoilla Hornøyan saarelle kuvaamaan lunneja ja Tenon suistoalue olisi siinä sopivasti melkein matkan varrella.
En ole keväällä käynyt Tenon suistossa, ensimmäistä kertaa nytkin syksyllä tuli poikettua tuolle pikkutielle Tenon länsirannalla. Koskeloiden ja merikotkien runsaus oli täysi yllätys, tosin en ole mikään lintukuvaaja (enkä muutenkaan oikea kuvaaja, harrastelija vaan), joten ei tuota asiaa ollut mistään tullut tutkittuakaan. Tie on hyvin kapea, ainakaan asuntoautolla ei olisi toista pystynyt tiellä väistämään, muutama levikkeen tapainen oli tuolla tienpätkällä, perillä pysäköintialue. Tie on huonokuntoinen, mutta liikoja hötkyilemättä siitäkin selviää. Tenovuonolle niemen kärkeen pääsee vielä jatkamaan jalkaisin. Syksyllä oli tuskin lainkaan liikennettä, onneksi. Suisto on luonnonsuojelualuetta. Varangin niemimaan puolella on monta hyvää lintupaikkaa ja muutenkin maisema kiehtoo karuudellaan.
Kiitos vastauksesta. Täytyy pitää paikka mielessä ja yrittää päästä käymään, jos ei ensi keväänä niin varmasti joskus myöhemmin! Blogissasi on paljon kiinnostavia luontohavaintoja