Pysy piilossa, pikku hirvi. Punatakit ovat liikkeellä.
Muurahaiskansa on jo vetäytynyt sisätiloihin.
Myssymuotia.
Kivimamma.
Huhuu, minä olen hirmuinen kummitus!
Sammalkansa virkistyy aina syksyisin.
Harmaahapsi.
Mietteliäs. Vai unelias?
Jääpalloja.
Metsän pieni tonttukansa aamukävelyllä 10.10.10.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.










Huippu ihania kuvia! Mukavaa metsäkansaa metsästä löytyykin, kun osaa etsiä! Pikku tontutkin jo liikkeellä
Vanhoissa metsissä on uskomaton määrä asukkaita. Osasta kuuluu vain ääni puiden latvoista, toiset taas ovat liian pieniä kuvausta varten. Isoimmat ovat hiljaa ja katselevat kulkijaa jostain salaa… Tontuilla oli ihan selvästi harjoitukset käynnissä. Kiitos, Miiwi.
Metsänkansa on sitten aina yhtä valloittavaa, joka kerta tapaa uusia tuttavuuksia.
).
Viimeisen kuvan tonttuparaati on riemastuttava (ahkera paraatimarssi pitää myös näköjään hoikkana
Pikku hirvi on ainakin hyvin maastoutunut, eivät punatakit varmaan häntä tuosta hoksaa.
Totta, porukkaa riittää oikeassa metsässä. Pikkujoulukausi taitaa jo olla alkamassa, kun tontutkin ovat liikkeellä. Tämä on muuten turvallinen metsä, metsästys kielletty. Ettei vaan eksyisi pikku hirvi minnekään kauemmas. Kiitos, uuvana.
Ihania, rakastan niin sammaleista vihreää metsää. Tonttukansan aamukävely hauska, ihana oivallus:)
Tällaiset sammalmattoiset metsät ovat katoava luonnonvara. Nämäkin on kuvattu kansallispuistossa. Kiitos, Valokki.
Sinäkin olet samoillut satumetsässä. Oikeastaan syksyisin on mukavempikin kulkea metsässä, kun itikat ja kuumuus eivät häiritse ja metsä on ihanan hiljainen. Mahtavat kannot mittelevät voimiaan, kumpi meistä onkaan vanhempi ja suurempi. Pikku hirvi saa varmasti olla rauhassa suojavärinsä ansiosta.
Sammal on sitten kaunista, ovatkohan alimmaisen kuvan tontut sammalen kukkia?
Syksyinen metsä on hieno paikka. Tonttujen hiippalakit ovat sammalien itiöpesäkkeitä, kukkiahan sammalet eivät tee, kun ovat itiökasveja. Kiitos, Manteli.
Mitä aika ja sammal saavat aikaan kivien ja kantojen päällä? Todella kaunista ja satumaista jälkeä niinkuin kuvistasi näkyy.
Tämä metsä on saanut olla satoja vuosia rauhassa, kannotkin ovat luonnollisesti syntyneitä puiden katkettua iän tai metsäpalojen takia. Onneksi Pyhä-Häkki on suhtkoht lähellä, kävin siellä jo toisen kerran tänä syksynä. Kiitos, Mirja.
Metsä avaa salaisuuksiaan sille, ken vain haluaa ne havaita. Vanhoissa metsissä on lumoa. Ne ovat satumaisen rikkaita aarreaittoja luonnosta kiinnostuneille.
Mahtavatko tontut olla jo menossa pukinpajalle?
Tuollaisen ikivanhan metsän tunnelma on ihan oikeasti satumainen, salaperäinen. Luulenpa, että tontut olivat muuten vaan hurvittelemassa.
Syksyn myssymuoti on todella lämpöisen oloista, niin malliltaan kuin väreiltään.
Hyvin ovat varustautuneet. Tuohon päälle vielä lumihuppu, niin eiköhän tarkene.