Harsokorento aikoo talvehtia sisällä. Tervetuloa vaan. Tilaakaan ei paljoa tarvitse, kun kokoa on vain parisen senttiä.
Kesällähän näitä näkee paljonkin luonnossa ja ovat hienoja kuvauskohteita kauniine verkkosiipineen.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.


Kaunis on verkko ja todella valokuvauksellinen. Taisi tulla sisälle poseeraamaan
Korento on varmaan tullut viisaasti jo aikaisemmin, lämpimien aikaan, sisälle. Kiva yllätys.
Siivet on kuin herkkää pitsiä!
Kesällä ulkona kuvatessa siivet pääsevät paremmin oikeuksiinsa, ovat kauniin vihertävänsiniset.
Sepä on söötti! En ole tuollaisesta kuullutkaan.
Kyllä näitä kaunokaisia näkee kesällä ihan yleisesti, vaikka pieniä ovatkin.
Harsokorento saa hyvän kodin luotasi, osasi tulla oikeaan osoitteeseen:) Harsokorento on niitä vaikeimpia kuvattavia minulle, jotenkin korennon kuva palaa aina puhki eikä terävyyttä saa sitten millään. mukavaa kuitenkin, että on haastetta korennon kuvaamisessa ensi kesäksikin.
Tänään ei häntä enää näkynyt ikkunassa, oli varmaan mennyt johonkin ikkunanrakoon talviunille. Monet täysin epäonnistuneet kuvat olen minäkin kesällä harsokorennosta ottanut. Tätä kuvatessa harmitti valon vähyys, iltapäivällä pilvisenä päivänä, siitä epätarkkuus. Salamaa yritän vältellä viimeiseen asti…
Voi kun on kaunis! En jaksa olla ihastelematta noita pitsisiipiä! Alin kuva on hieno
Kesävalossa siivet ovat vielä hienommat, myös niiden väri. Kiitos, Miiwi.
Voisi olla jännää jos ihmisestäkin näkyisi lävitse
Röntgensilmät? Mielenkiintoinen ajatus…
Harsokorento on niin kaunis ja ikkunaa vasten varmaan sulla onkin tässä.
Siivet näkyvät niin kauniisti, hienot kuvat!
Ikkunassahan tämä tepasteli eilen iltapäivällä. Olisipa ollut vähän valoisampaa. Jospa sitten keväällä saan kuvia uudelleen, kun hän herää talviunilta… Kiitos, harakka.
Sinullakin siis. Eilen oli ampiainen.
Näitä harsokorentoja näkee melkein joka syksy ikkunoissa. Ja ellei syksyllä, niin sitten viimeistään keväällä, kun alkavat heräillä koloissaan. Kuvasitko ampparin?
Kauniit siivet tosiaan on tällä prinsessalla.
Kesällä varsinkin harsokorentoa on kiva kuvata, kun saa väritkin mukaan kunnolla.
Todellinen kaunotar, vaan miten mahtaa selvitä talviuniltaan
Kyllähän harsokorennot ihan hyvin talvehtivat sisällä, monena syksynä näitä näkee – ja sitten taas keväällä, kun heräävät.
Ruudun takaa, ruudun takaa,
ruudun takaa tyttöni katsoo vain…
Onpas kyllä kaunis vihreä prinsessa, oi.
Niin, tuosta laulustahan otsikon kuvaan nappasin. Tosin tämä prinsessa on samalla puolen ikkunaa kuin katsoja….