Puukiipijä ja muita puiden kavereita
Lehtikuusen oksissa liikkuu pieni ääntelevä olento.
Pieni olento pyrähtää yhtäkkiä puun rungolle, tutkii, nokkasee, hyppää, tutkii, nokkasee…
Oksien alapuoletkin tutkitaan huolella.
Hetkeäkään ei pikku puukiipijä pysy paikoillaan.
Tuolla naskalinokalla onkin hyvä kaivella öttiäisiä puun kuoresta.
Viereisellä männyllä nakuttaa käpytikka.
Toinen tikkuli kiikkuu lehtikuusen oksassa käpyjahdissa.
Siellä istuu heiluhäntä kuusenoksalla ja yrittää olla mahdollisimman näkymätön.
Talkkari ahkeroi viskomalla vauhdikkaasti jäkälää männyn oksalta makupalan toivossa.
Tarkkaan tutkii hän männyn runkoa joka puolelta.
Sinitintti haaveilee.
Rantaruovikossa heitä keikkuu useampikin.
Ruokintapaikan orrella sintin tapaa varmasti. Päivän tärkein hetki on ruokailuhetki. Ja niitä riittää aamusta iltaan.
Blogini täytti 2.11. kaksi vuotta. Kuvia on tullut postailtua 4377 kpl, juttuja väkerrettyä 1350 kpl. Kommentteja on annettu 9648 kpl. Sivustolle kurkisteluja kertynyt 151515 kpl. Kiitos jokaiselle vierailijalle, joista useat ovat pysyneet matkassa mukana alusta saakka. Tätä jatketaan niin kauan kun on kivaa!
Ihanaa palata taas katselemaan raikkaita kuviasi luonnosta : )
Kiva kun tulit takaisin.
Pieni puukiipijä, vikkelä palleroinen piikkinokka, olipas ihanat kuvat, taas pitää vähän kadehtia (kävin jo Uuvanan blogissa kadehtimassa hänen pyy- ja käpylintukuviaan).
Mökillä näin aiemmin syksyllä puukiipijän, mutta täällä kotona en ole niitä useinkaan nähnyt.
Iloisia aurinkoisia kuvia, oli taas niin mukavaa katseltavaa. Onneksi kaikki lintuset eivät lähde etelään, talvilintuja on yllättävän paljon. Toivottavasti mahdollisimman moni selviää tulevasta talvesta.
Puukiipijää en ole koskaan etsimällä etsinyt, vaan aina se on sattunut jollekin puunrungolle pölähtämään kuvatessani jotain ihan muuta. Tällä kertaa tiirailin tikkuleita, kun huomasin tämän piipertäjän ihan läheisessä lehtikuusessa. On se yksi luonnon ihme tämäkin pikkuinen, miten se selviää talvestamme. Kiitos, Manteli.
Onnea kaksivuotiaalle, ihanalle blogille. Kävijämäärä on huikea, eikä ihme, niin mainiot kuvat olet taas meille tarjoillut. Kiitos.
Kiitos, Tiitsa! Itsekin aina ihmettelen noita kävijälukuja… Tätä blogia on hauska tehdä.
Unohdin onnitella, paljon haleja ja onnitteluja sinulle♥ Täällä on joka kerta mieluista vierailla, mielenkiintoisia juttuja ja ihania kuvia. Kävijöiden määrä on huikea ja kommenttien määrä valtava, aina silti jaksat vastailla kommentteihin.
Toivottavasti saamme nauttia ihanista postauksistasi vielä pitkään, luonnosta eivät kuvausaiheet vähällä lopu.
Kiitos, Manteli. Lisäsin tuon alimman kappaleen myöhemmin, joten et sitä nähnyt ensimmäisellä vierailullasi. Mukavat kommentit ja kommentoijat antavat lisäpuhtia blogin ylläpitoon. Näillä näkymin jatkan edelleen. Tyttärelleni annan erityiskiitokset, kun jaksoi minua patistaa useammankin kerran blogin aloittamiseen. Lisäporukkaa blogille tulee Facebookin kautta, jonne se päivittyy.
Onnea kaksivuotiaalle ihanalle blogillesi ♥
Huikea määriä kuvia ja kävijöitä!
Ihmekös tuo, niin hienoja kuvia sinulla on aina täällä.
Tuo puukiipijäkin….. meillä käy vaan niitä tavistinttejä.
No tykkään minä niistäkin
Kiitos, Risusydän. Tykkään minäkin tinteistä. Kaikki tirpat ovat tasa-arvoisia, toisia näkee vaan harvemmmin kuin toisia.
Onnittelut onnistuneesta blogista. Siellä tulee käytyä vaikka ei aina kommentoisikaan. Kuvasi piristävät ja näissä vielä aurinkokin paistaa. Ihanaa! Täällä on satanut vettä ettei ulos ole ollut asiaa kameran kanssa.
Kiitos, Mirja. Suurin osa kävijöistä jättää kommentoimatta, näkyyhän se tilastoista. En minäkään joka kerta kommentoi toisten blogeilla. Nämä kuvat otin eilen, kun oli poikkeuksellisesti aurinkoista.
Onnea kaksivuotiaalle! Mukavia ja hyväntuulisia lintukuvia tarjoilit jälleen kerran
Kiitos, Nasti.
Kiva on kuviasi katsellakin
Kiva kun käyt katsomassa, peikko.
Tämän tästä palaan blogiisi kuvia katselemaan. Täältä löytyy aina uskomattoman upeita otoksia, kuten nytkin.
Aina en malta kommentoida, joskus kuitenkin.
Onnea 2-vuotiaalle!
Kiitos, aimarii. Käyn minäkin blogillasi varsin usein, mutta harvemmin kommentoin. Ei varmaan kenenkään aika riitä joka kerta kaikkien postauksien kommentoimiseen.
Olet ahkera kuvaaja ja luonnon tarkkailija.
Blogisi on ns. koukuttava ja se on hienojen kuvien ja nasevien tekstien ansiota. ONNEA blogillesi ja ennenkaikkea SINULLE, että olet jaksanut päivästä toiseen kulkea luonnossa kuvaamassa ja meillekin siitä nautinnosta osan lähettää. Eihän se tietenkään ole jaksamisesta kiinni, jos on innostunut havainnoimaan ympäristöä, nauttii siitä mitä tekee.
Kaikki joka tuntuu hyvältä ja vaivattomalta, myös näkyy.
Kiitos Irma, sinä olit ensimmäinen, johon tohdin ottaa kommentein yhteyttä ja samalla olet ollut esikuvana kuvaamisessa. Mielelläni vierailen täällä, ahmin tekstejä ja tutkailen kuviasi.
Muistan vallan hyvin yhteydenottosi blogisi alkutaipaleella ja olet uskollisesti täällä senkin jälkeen vieraillut ja jaksanut kommentoida. Luonnon tarkkailu ja kuvaaminen siinä ohessa on koukuttavaa. Tosin ihan päivittäin en sitä kuitenkaan tee. Varsinkin paras kevätaika jää valitettavasti vähemmälle huomiolle, kun silloin on töissä kiireisin aika. No, lohduttaudun sillä, että olen syysihminen… Kiitos kannustavasta palautteestasi, Pehmyt piirto.
Ompa suloinen tuo puukiipijä
Ihania lintukuvia olet taas meille tarjoillut – kiitos
Puukiipijä on veikeä pikku lintu, vähät välittää uteliaasta tarkkailijasta. Tutkii keskittyneesti puun runkoja ja oksia. Kiitos, Hanna.
Saitpas taas tämän naskalinokan kuviin, oikein kuvasarjan. Hän on kyllä aina jännä seurailtava, niin omanlaisensa otus, jotenkin aina salaperäisesti aiva omaan maailmaansa uppoutuneena, ihan eri tavalla kuin vaikka tiaiset (joiden kanssa kuitenkin joskus liikuskelee).
Siellä näkyy myös olleen paljon paremmat ilmat kuin täällä, aurinko tuntuu täällä pysyvän visusti piilossa ja harmaata on.
Ja hiphei onnea kaksivuotiselle blogille!
Totta, ihan omanlaatuisensa on hän. Tuo yksi päivä oli aurinkoinen, sen jälkeen onkin ollut yhtä sadetta. Ihan hyväkin on, että sataa, pohjavedet ovat alhaalla. Kiitos onnitteluista!
Paljon onnea 2 vuotiaalle
Blogisi on niin mielenkiintoinen ja sisältää upeita kuvia.
Olet nytkin saanut hyviä kuvia pikkuisesta vikkelästä puukiipijästä, sekä muista metsän siivekkäistä. Kiitos näistä ja edellisistä ihanuuksista.
Kiitos, Valokki! Puukiipijää kun näkee ihan sattumoisin, niin onhan sitä silloin yritettävä kuvata.
Onneksi olkoon blogille! Mahtavat ovat luvut. Onneksi kipinää näkyy riittävän.
Katoppas kiipijää. Tämä vuonna en ole tainnut ollenkaan nähdä – en edes koskella keväällä. Sen kyllä tunnistaa hyvin ääntelyn perusteella missä se on menossa. Vai että ihan syssylläkin livertelee… Pitänee kuulostella…
Kiitos! Yleensä tiirailen jotain ihan muita siivekkäitä, kun yhtäkkiä kiipijä pölähtää eteen puun rungolle. No, ainakin kolme kertaa on näin tapahtunut…
Onnea 2v.! Ja hyvää jatkoa – luonnollisesti
Kiitos, Kimmo! Jatketaan luonnollisella linjalla.
Myöhästyneet, mutta lämpöiset onnittelut 2-vuotiaalle! En ihmettele kävijämäärää, tänne on aina mukava tulla katselemaan, viihtymään ja oppimaan jotain uutta
Kiitos, Häivähdys! Kiva kuulla.
Nopeasti on aika mennyt.. vaan mikäs siinä, hienojen kuviesi parissa aika menettää merkityksensä! Onnea ja pitkää ikää, myös blogille ja kuvauskalustolle!
Älä muuta viserrä, Wiltteri! Aika kuluu aina vaan nopeammin, liiankin nopeasti. Kovalla käytöllä on kuvauskalusto ollut, mutta hyvin on toistaiseksi kestänyt. Blogia teen pikkuhiljaa aina sitä mukaa, kun on sopivaa aikaa tai kuvia. Paineita en ota päivityksestä, blogi elää omaa elämäänsä. Nyt on vähän rauhallisempaa, kun on paljon muuta tekemistä. Kiitos toivotuksista!
Onneksi olkoon, Irma, ja hyvää jatkoa vast’edeskin blogillesi
Sinulla on hurja määrä laadukkaita kuvia postattuna. Myöskin bloggauksia ja kommentointeja on kunnioitettava määrä.
Minun blogini on kutakuinkin saman ikäinen kuin sinun ja en ole päässyt tuotteliaisuudessa ja kuvauskohteissa (määrällisesti ja laadullisesti esim.) lähellekään sinua. No tulen hiukan vaatimattomammalla tahdilla täältä perässä
PS. Puukiipijä on aina kiinnostava havainto. Vikkelänä ja liikkuvaisena sitä on vain hankala saada kunnolla kuvaan…
Kiitos, Jape. Turhan vaatimaton olet kuviesi suhteen. Ei määrä, vaan laatu…
Puukiipijä ei tosiaan jää poseeraamaan. En näillä vaatimattomilla kuvausvälineilläni yritäkään saada painokelpoisia kuvia, pääasia on tässäkin luontohavainto.
Onneksi olkoon minultakin! Blogisi on aivan ihastuttava, sehän näkyy jo tilastoistakin.. Toivottavasti saat sen k:lla alkavan projektin joskus aikaiseksi, se olisi todella mukavaa. Kuvasi ja tekstisi vievät aina mukanaan, jonnekin muualle, kiitos tästä
Kiitos, Elisa. Joko palasit pohjoisesta? Projekti koodinimeltä “k” on tunnustelun alla. Aikamoinen homma on aineiston kokoaminen ja valinta eri vaihtoehtojen välillä. Olisikohan materiaalia pikkasen liikaa…