Urputusta
24.11.2010
Kiitos kysymästä, hyvin maistuvat siemenet.
Korkealla koivuissa pyörivät urpiaiset ahkerasti siemeniä syömässä.
Aurinkokin näyttäytyi 23.11.
Vielä riittää syömistä.
Kavereitakin on. Tylsää olisikin yksikseen ruokailla.
Joku tarkkailee salaa…
Toinen ei ole moksiskaan. Vaarallinen kuvaaja on onneksi riittävän kaukana alhaalla.
Ruokailuasentoja on moneksi.
Sinne jäivät he rauhassa urputtamaan.
Nokkosensiemenetkin maistuvat välillä.
LuontoPortista löytyy tarkempaakin tietoa urpiaisesta.
Tykkää tästä:
Yksi lukija tykkää tästä .
24 kommenttia
jätä yksi →
Kauniit urputtajat ovat teillä siis, ilmankos heitä ei täällä näy
Mukava nähdä aurinkoinen taivas tuolla taustalla!
Urputtajat liikkuvat enimmäkseen koivuissa ruokailemassa, mutta pistäytyvät välillä pihallakin.
Mahtavat värien kontrastit! Ihana sininen taivas taustalla! Kaunista.
Harvinaista herkkua on ollut sinitaivas tänä syystalvena. Silloinhan sitä pitää kuvata, kun näkee, vaikka sitten oksien läpi. Kiitos.
Todistettu on siis, että aurinko ja sininen taivas ovat tallella =DD. Ihanat valoisat urpiaiskuvat.
On ne. Hyvä että näyttäyvät edes kerran viikossa. Kiitos, Tiitsa.
Iloiset kuvat urpiaisista, tuli vähän vallaton olo ja aloin leikkiä sanoilla:) ulkona useat urpiaiset urputtava urpuapajalla…
Meillä ei edelleenkään ole urpiaiset näyttäytyneet, harmitus. Viimeinen kuva on todella kaunis, olen aina tykännyt nokkosen kukinnoista ja pieni lintunen vimeistelee kuvan, ihanan herkän hetken olet saanut ikuistettua.
Sanoilla leikkiminen on kivaa! Kiitos, Manteli.
On se hieno tuo sinitaivas – ja urputtajat sitä vasten. Sais näyttäytyä täälläkin – urpiaisen jo näin. Viime talvena en nähnyt pihalla yhtään, että paremmin alkaa tämä talvi.
Sinitaivas on aina mukava nähdä välillä. Toivotaan lisää urputtajia sinnekin.
Hieno ilma siellä ollut ja kivoja kuvia urputtajista olet saanut
Yksi kunnolla aurinkoinen päivä oli välillä. Urpiaiset liikkuvat paikasta toiseen, joskus niitä sattuu näkemään. Ruokintapaikallakin piipahtavat välillä.
Hienot värikuvat nappasit. Siellä ne oksistossa keikkuvat ja heiluvat pää alaspäin. Kivahan niiden urputusta on kuunnella.
Täällä on jokunen urpiainen piipahtanut, mutta kuvattavaksi eivät ole suostuneet.
Varmaan saat vielä urpiaisia kuvattua, eikös ne ole enemmän pohjoisen lintuja…
Niin kauniita urputtajia oletkin kuvannut, ovat kuin jotain trapetsitaiteiloita, välilläpää ylhäällä ja taas alhaalla!
Sitten sulla oli tuolla alempanakin tosi kivaa katseltavaa ja niin taidokasta kuvaa, että ihan henkeä sai haukkoa, kun oli niin kaunista, niin kaunista!
Kiitos, harakka. Veikeitä tirppoja ovat urpiaiset ja mielenkiintoiset ruokailutavat.
Urpiaiset ovat ihastuttavia pieniä lintuja. Joskus niitä tupsahtaa yllättäen iso parvi. Piipittelevät pienellä äänellä ja ovat vikkeliä. Kivan sarjan sait napsittua, hyvän mielen postaus oli tämä:)
Kiitos, Valokki. Kivoja ovat kaikki pikku piipittäjät.
Urpiaiset ovat itse söpöys, sellaisia pumpulipallosia. Heillä on niin mukava äänikin, joskin täällä etelässä sitä harvoin kuulee. Vain yhden kerran olen urpiaisia tänä syksynä nähnyt.
Hauskoja asentoja palleroista, painovoimaa uhmaavia pikku kieppujia ovat.
Ja ihanat värit kuvissasi, sininen taivas taustalla tuo lintujen ja oksien punasävyille kauniin kontrastin.
Tajusin juuri, että tästä postauksesta on jo toista viikkoa. Päivät ovat jo niin lyhyitä, ettei tahdo ehtiä kuvata, aurinkokin nousee vasta yhdeksän jälkeen. Mutta – kuukauden kuluttua päivät ovat jo pidentyneet! Kiitos kommentistasi, uuvana.
Hurjan lyhyitä ovat päivät tosiaan, saa kyllä oikein potkia itseään matkaan jos meinaa edes vapaapäivänä ehtiä kameran kanssa ulos valoisanan aikana. Kauheasti en ole minäkään ehtinyt, viikolla ei ehdi ainakaan – pimeää on kun aamulla lähtee ja hämärtää jo kovin kun tulee takaisin.
Mutta kohta alkaa helpottaa, niinkuin sanoit.
Pian valkenee, talvipäivänseisaukseen enää reilut kaksi viikkoa.
Hienot kuvat urputtajista ja tosi hienot värit kuvissasi!
Linnuilla on oikein ilmeetkin niin selvästi näkyvissä!
Kiitos harakka, jälleen.