Kirpeä pakkassää ja auringonpaiste houkuttelivat pienelle koskikierrokselle. Komeasti höyrysivät pakkasessa avoimet koskivedet.
Siikakoskella.
Vähän auringonnousun jälkeen.
Talven visertelijä, koskikara.
Nokisenkoskella.
Tyyrinvirran talvehtija, yksi heistä.
Höyrykylpijöitä.
Kimppakylvyssä.
Ruoanetsintä on kokopäivätyötä.
Näkemiin. Tapaamme vielä.
 | irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | uuvana artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | KooTee artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | aimarii artikkeliin Melkein kevät! |
 | Ina artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Tarja artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Amalia artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
Upeita kylpypaikkoja taatusti raikkaalla vedellä.
Tässä naapurikunnan alueella näitä koskia on useampiakin. Onneksi eivät kovin kaukana. Höyryn takia oli vaikea joutsenia välillä nähdä lainkaan, kuvaamisesta puhumattakaan.
Ilokseni huomasin sinun palanneen joululomalta kauniiden kuvien kera. Joutsenet pysyttelevät sitkeästi löytämissään sulissa, eivät taida enää tänä talvena lähteä etelään? Käväisin pikaisesti tänään Herraskoskella, mutta en nähnyt joutsenia, mutta kuulin lähtiessäni ääniä eli joutsenet olivat sumun seassa sittenkin. Enpä viitsinyt enää rämpiä umpihangessa takaisin.
Koskikarankin olet löytänyt, pienen ja pullean. Koskikarasta tuli ohjelma joku aika sitten, oikein mukavaa katsottavaa.
Kaunis heijastus, kultaiset valonsäteet, sumukuvat, täällä oli taas paljon katseltavaa ja ihasteltavaa.
Hyvää kevättalven odotusta sinulle, Irma!
Lähes kuukausi kuluikin viime postauksesta. Alkoikin jo olla ikävä tänne… Nämä joutsenet eivät täältä enää minnekään muuta, joka vuosi heitä tällä viralla talvehtii. Kun vaan ruokaa riittää eikä virta jäädy kokonaan, niin mikäpäs heillä on hätä. Tuo karaohjelma oli hieno. Oli kiva nähdä karat kotiseudullaan pohjoisten purojen varrella pesintäpuuhissa. Kyllä nyt saa pikkuhiljaa alkaa puhua jo keväästä, ainakin kevättalvesta. Kiitos, samoin sinulle, Manteli.
Hassua, että satuit heräämään horroksesta juuri samana päivänä
. Ehkä se oli auringon ansiota.
Täällä ei ole avointa vettä kuin ihan muutama metri pikkukoskella. Ei siis toivoakaan joutsenista, yksi kara vain. Kevättä odotan kuin kuuta nousevaa.
Saman karaohjelman muuten katsoin kuin Mantelikin. Kiva, että telkkarissa näytetään joskus kotimaisiakin luonto-ohjemia.
Valo sen varmaan teki, heräämisen. Johan tästä joutikin herätä. Naamakirjan puolella on tullut pyörittyä. Kyllä minä kuitenkin taidan olla enemmän blogi-ihminen, tuohon fb-maailmaan tutustuttuani. Kummallakin on puolensa. Kotimaisia luonto-ohjelmia saisi tosiaan olla enemmän. Jellonia ym. kyllä riittää, mutta vaikkapa ohjelmaa ketun, ilveksen tai suden elämästä, nimenomaan ELÄMÄSTÄ, toivoisin. Ei siis metsästyksestä…
Ihanaisilla kuvilla palasit “ruotuun”. Olen käynyt blogissasi silloin tällöin, kun on kuviasi tullut ikävä, siitäpä tiedän, että on ollut muita touhuja sinulla.
Onko noita kylpijöitä enemmän siellä, kuin viime vuonna, kun näyttäisi siltä.
Kaunis tuo koskeen heijastuva lumi, vedestä näkee kuin hyisen kylmää se on, mutta siellä ne kaunokaiset vain pitävät itsensä vetreinä.
En ole juuri uusia kuvia ottanut tässä viime aikoina, siksi en ole blogiakaan päivittänyt. Naamakirjaan olen laitellut vanhoja kuvia. Tämänpäiväinen auringonpaiste sai kuitenkin liikkeelle. Laulujoutsenia on nyt talvehtimassa ehkä muutama enemmän kuin viime talvena. 25 astetta pakkasta oli tänään, päälle vielä viima. Karat jaksavat aina ihmetyttää, kun ne jatkuvasti sukeltelevat toukkien perässä. Niitä taas vaikuttaisi olevan nyt täällä vähemmän kuin viime talvena. Kiitos, Pehmyt piirto.
Tervetuloa takaisin ja millaisin kuvin. Tuo siilautuva valo on huikean kaunis. Ja joutsenet jotenkin aina. Se on kai meillä geeneissä.
Kiitos, Liisa. Joutsenien katseluun ei tosiaankaan voi kyllästyä. Ja kunhan kevät tulee, ne komeat töräytykset!
Kiva, että palasit. Saadaan taas komeita talvikuvia!
Kiitos, k. Sinusta on tippunut tee pois.
Tervetuloa takaisin lomilta. Kylläpä olet saanut kauniita kuvia. Pidän noista höyrykylpijäkuvista ja tuosta aurinkoisesta höyrykuvasta.
Minäkin kävin tänään pitkästä aikaa auringon houkuttelemana kuvaamassa koskikaroja ja isokoskeloita.
Kiitos, Mirja. Näillä koskilla on aina hienoa käydä. Harmi, kun ovat naapurikunnan, jopa kahden, puolella…
Taas hykerryttävän hienoja otoksia! On ilo käydä kurkkaamassa blogiasi, kun aina syntyy uusia elämyksiä ja muistoja emäpitäjän avoimista vesistä joutsenineen ja koskikaroineen. Höyrykylpy houkuttaisi myös avantouimaria!
Kiitos, Anja. Ilo on noilla naapurikunnan virroilla käydäkin aina, asuinhan emäpitäjässä monta vuotta, Nokisen lähellä.
Upea paluu, kyllä sinua on kaivattukin.
Hih, vai kaivattiin… olipas mukava kuulla! Kiitos, Tiitsa.
Kaunista, kaunista
Kiitos, Häivähdys.
Kyllä on kaivattu, vaikka itsekin olen ollut kohtuulaiska
ja mulla on edelleen ongelmia blogien kommentoinnissa.. Ihania kuvia, niin ‘irmamaisia’ 
Kaikista asioista on hyvä pitää välillä taukoa. Eihän tämä saa olla pakkopullaa, vaan hauskaa. Kiitos, Elisa, ‘irmamainen’ taitaakin olla ihan uusi adjektiivi…
Kiva nähdä uusi postaus, kaipaillut olen minäkin jo.
Ja onpas sattumoisin samantyylisiä kohteita sattunut taas meille, juuri vähäv vastaavaa postailin. Tänään oli täällä pitkästä aikaa niin komea aurinkoinen päivä että tuntui pakolliselta mennä katsomaan jotain virtaavaa vettä, valoa ja vettä.
Komeita höyryjä ja hienot valkolinnut siellä kylvyssä, komea näky kyllä varmasti luonnossa.
Kiitos, uuvana. Näinä aikoina kuvauskohteet tuppaavat väkisinkin olemaan samankaltaisia. Joutsenet höyryävässä virrassa ovat aika mystinen näky, livenä. Hyvä kun tuli eilen lähdettyä liikkeelle, nyt näyttää taas pilvistyvän.
Huokaus : )
Onpas kauniit kuvat.
Kiitos, Piia.
Ihailut täältäkin. Upeita kuviasi mielellään katselee!
Kiitos sinullekin, Miiwi.
Upeaa salaperäistä kullanhohtoa kuvissa, höyry tulee hienosti esille. Myös jäätävän sinisävyisissä kuvissa sadunomainen tunnelma.
Eksyin blogiisi sattumalta ja jäin ihailemaan kuviasi. Todella kauniita ja mielenkiintoisia!
Kiitos palautteestasi, Varjo.
Joen höyry on houkuttelevaa. Voisikohan siinä lämmittää lihapiirakoita?
Enpä tiennytkään, että lihapiirakat ovat peikkojen ruokaa. Saaphan tuota kokeilla…
Niin kaunista talvea. Aurinkoa ja sinisävyjä. Mukavaa kuviasi on katsella.
Kyllä talvikin on kaunis. Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kiehtova. Onneksi meillä on ne (vielä). Kiitos, aimarii.
Sanon taas vain…IHANIA kuvia!
Kiitos paljon, sasaliini.
oi..olen onnellinen, että löysin tieni tänne tänään “vahingossa”. ehdin nähdä vasta vähän, mutta haluan nähdä enemmän. kylmiä väreitä kuvista…on aina hyvä…kiitos kun kuvaat!
Eksyminen voi olla myös uuden löytämistä. Mielenkiintoinen blogi sinulla, käväisin katsomassa ja laitoin osoitteesi kirjanmerkkeihini. Kiitos käynnistä, tulehan toistekin. Tosin olen nyt päivittänyt blogia tosi hitaasti, mutta jospa tämä kevään lähestyessä piristyy.
Ihania, ihania huuruisia kuvia, joissa valo taittuu kauniisti varjoiksi. Siivilöityy pehmeästi usvan läpi. Joutsenien kuvat utuisen kauniita.
Kiitos palautteestasi, Valokki. Olikin ainut aurinkoinen päivä aikoihin, joten liikkeelle piti lähteä jo aamusta.
Tunnelmallisia kuvia. Varsinkin toinen kuva on taianomainen ja salaperäinen.
Hauska havata, että koskikara viihtyy siellä sinunkin virrallasi, Irma, samoin kuin nuo “vaaleat purjehtijat”. Eloa on myös talvella
Tuosta toisesta kuvasta minäkin tykkään. Karoja on useammallakin avoimella koskella, lähinnä naapurikuntien puolella. Mutta eiväthän ne kovin kaukana ole, että kerran kuussa malttaa lähteä katsomaan. Joutsenia on yleensä tuolla Tyyrinvirralla. Kiitos, Jape.
Näissä on uuden elämän alku. Höyryn alla se syntyy.
Tuotapa en tullutkaan ajatelleeksi.
Kuvauksellista… Tänään oli lähes yhtä hieno ilma. Ilmeisesti pakastui kun höyryt alkoivat vasta nousta puolen päivän jälkeen.
Sumut ja höyryt ovat tosiaan toivottavia kuvaajan kannalta. Huomasin saman höyrystymisen tänään ihan “kuivalla maalla” eli pellon yllä.
Niin tosi kauniita kuvia ja kylpijöitä!
Kuin sadussa olisi, kun niitä katsoo!
Kiitos sulle kauniista kuvistasi,olet mestari niitä ottamaan!
Kiitos, harakka. Vähänlaisesti olen viime aikoina kuvia ottanut ja blogeilla on tullut aika vähän pyörittyä. Kyllä tämä tästä piristyy kevään tullen!