Usvaisen kosken rannalla päivälevolla.
Pitkä on talvi viettää ihan yksin.
Jospa sitten lähtisi taas.
Onneksi virta pysyy sulana läpi talven.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille! Pitäkää huolta toisistanne.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.












Viisi ensimmäistä kuvaa ovat kuin suuri runo yksinäisyydestä.
Kauniisti ilmaistu, Ari. Kiitos.
Voi miten kauniita mutta haikeita kuvia. Samaa mieltä kuin edellinen että ne ovat kuin runo.
Kaunista ystävänpäivää!
Kiitos, THK. Jotenkin oli riipaisevaa nähdä tämä joutsen yksinään virralla. Ystävänpäivää vietetään täällä -35 asteen “lämmössä”.
Ihastuttavat kuvat. Minullekin tuli melankolinen tunnelma, kun katselin yksinäistä joutsenta sinisen usvan sylissä. Pitkä on talven pimeys ilman ystävää, onkohan puoliso menehtynyt vai eikö ole vielä löytänyt kumppania.
Hyvää ja Lämpöistä Ystävänpäivää!
Kiitos, Manteli. Tämän joutsenen puoliso menehtyi jo aiemmin, joutsen talvehti koskella yksin jo edellisenä talvena. Toivottavasti löytää tulevana keväänä uuden kumppanin.
Hieman haikeaa, mutta ylväs ja kaunis lintu on joutsen!
Ei voinut välttyä pienoiselta surumielisyydeltä tätä yksinäistä katsellessa. Mutta pian saapuvat taas kaverit.
Ihanat kuvat yksinäisestä joutsenesta. Toivotaan, että se kohta saa seuraa lajitovereistaan ja löytää todellakin uuden kumppanin.
Hyvää Ystävänpäivää!
Olen lukenut/kuullut joskus, että kyllä nämä leskeksi jääneet pariutuvat suruajan jälkeen uudelleen. Hyvää ystävänpäivää sinullekin.
Ihastuttavia kuvia, surumieli vain siitä, että joutsen on yksinäinen. Kaunis lintu Konnekosken sulassa vedessä. Tuleepa itsellekin kaipuu niihin maisemiin. Ja kevääseen, milloin nämä uljaat linnut lentävät mökkiniemen rannan yli päästellen trumpettitöräytyksiään laskeutuessaan läheiseen lahteen. Toivottavasti löytää kumppanin keväällä.
Rautalammin avoimilla virroilla pitää aika ajoin käydä, kun ei tässä naapurikunnassa ole sellaisia. Asuinhan aikoinaan noilla seudun useita vuosia. Hiljaisia ovat nämä talvehtivat joutsenet, Tyyrinvirralla talvehtii useampikin. Mutta keväällä töräytellään!
Liian moni tuntee yksinäisyyttä lailla tämän joutsenen.Ei kukaan ilman ystävää kuitenkaan ole, sen tietää myös joutsen, niitä tulee, kun kevät saapuu.
Hyvää ja kuvauksellista Ystävänpäivää Sinulle;)
Laulujoutsen on viisas lintu, tietää enemmän kuin arvaammekaan. Kiitos, sinulle myös hyvää ystävänpäivää. Päivät pitenevät, nyt on jo viiteen saakka valoisaa. Pakkasta oli aamulla -34 astetta!
Koskettavan kauniit kuvat, ihan tippaa pukkaa linssiin. Kauniita niin kauniita, mutta hieman surumielisiä. Iloista ystävänpäivää kuitenkin sinulle:)
Surukin kuuluu elämään. Kiitos, samoin sinulle kaikkea hyvää.
Hyvää ystävänpäivää Irma!
Kiitos, Sasaliini! Samoin sinulle!
Hyvää ystävänpäivää Irma!
Kovin on viileään ilmanalaan jäänyt tuo yksinäinen joutsen, mutta kohta tulee jo seuraa…
Haikean sininen, melankolinen kuvasarja, joka symboloi myös osuvasti sitä, että moni on ilman sitä ystävää, näin ystävänpäivänäkin…
Kiitos samoin, Jape. Vaikka kohtahan tuo päivä on mennyt… Laulujoutsenia talvehtii noilla avoimilla virroilla joka talvi, isommalla Tyyrinvirralla varsinkin useampikin. Mutta tällä koskella vain tämä yksi. Voimalinjoihin menehtyi kumppani.
Luulisi palelevan, mutta vesihän on lämmintä. Eikä se jostain syystä edes jäädy jaloistaan kiinni.
Niin, ainakin näillä keleillä vesi on huomattavasti lämpimämpää kuin ilma… Näillä lienee jaloissaan ihmeellinen verenkierto, veri jäähtyy räpylöissä. Ei sula silloin jääkään niiden alla, kun eivät lämpiä. Meniköhän tuo nyt oikein…
Onpa kauniita kuvia. Erityisesti toisessa kuvassa on jotenkin ihmeellinen sininen satuhämärä.
Kyllä talvikuukaudet ovat pitkiä yksin oleilla ja elellä. toisaalta onneksi on tuollainen ruokapaikka sitten kokonaan hänellä itsellään, ei tarvitse kilpailla vähästä ravinnosta muiden kanssa.
Hyvää ystävänpäivää sinulle myös!
Virrasta nousi pakkasella höyryä, mikä teki kaukaa otetuista kuvista hämäriä. Mutta ei se näissä haittaa, tunnelmaa vaan luo. Onhan se niinkin, kun ihan järkevästi ajattelee, että ruoka riittää paremmin yksikseen. Mutta siitä huolimatta olisi suonut hänelle kaverin.
Tunti aikaa ystävänpäivää. Kiitos toivotuksista, uuvana.
Irma: “Tunti aikaa ystävänpäivää.”
No, ei kai se ystävänpäivä rajoitu vain yhteen nimettyyn päivään?
Joka päivä voi olla ystävänpäivä jos haluaa…
Eipä tietenkään rajoitu tuohon yhteen amerikkalaisten keksimään päivään. Ystäviä tarvitaan joka päivä.
Sykähdyttävän hienoja kuvia!
Kiitos, Ina. Kuvauskohteet ovat sieltä parhaimmasta päästä.