Mustikan kukinta alkoi täällä pohjoisen Savon ja keskisen Suomen rajamailla.
Joka vuosi näitä pitää kuvata, yhä uudelleen ja uudelleen…
Miksiköhän…
Kimalaisemotkin huomasivat asian, hyvä niin.
Myös ampiaisemot ovat heränneet.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.





Voi kun onnistuisi ja mustikoita tulisi paljon. Kukat ovat aika vaatimattomia luonnossa ja kuvasi tekevät oikeutta niiden kauneudelle.
Toivotaan, ettei niitä hallaöitä tulisi nyt ja saataisiin kunnon sato. On se vaan niin hyvä marja, mustikka. Kiitos, Mayo.
Sama havainto täällä. Sinä pääset niin ihanan lähelle näitä herkkiksiä.
Liisa, lähelle pääsee kun menee lähelle…
Pulleita, ihan kellomaisia kukintoja. Kuvasi ovat kauniin herkkiä, niin eteerisen olosia;)
Kiitos, pehmyt piirto.
Irma: “Joka vuosi näitä pitää kuvata, yhä uudelleen ja uudelleen…”
Niin, eihän valokuvaamista sillä tavoin ajattele että “tuon olen jo kerran kuvannut, joten antaa olla”. Jos niin olisi, niin tylsää olisi elämä, kokemusten keräilyä jossa vain se ensimmäinen kerta ikinä merkitsee jotakin ja kaikki toisto on muka tylsää. Juuri se kaiken ilmestyminen taas uudestaan silmien eteen, samana ja silti erilaisena, se on sitä suurinta ihmettä ja iloa luonnonkierrossa.
Ainakin täällä ihan etelässä mustikka kukkii nyt todella runsaasti, toivottavasti kukinta ja kasvukausi onnistuu ja tulee hyvä marjasato.
Eipä tosiaankaan noin tule ajateltua (tosin tunnen kyllä henkilön, joka ajattelee niin), vaan aina jaksavat samat ilmiöt kiinnostaa ja innostaa uudelleen. Hyvää satoa odotellaan! Kiitos, uuvana.
Hienot ja tarkat macrokuvat mustikoiden kukista. Kyllä ovatkin kauniita. Toivottavasti tulee paljon mustikkaa tänä vuonna.
Kiitos, Valokki. Seuraavaksi odotankin juolukan kukkia…
Mustikalla, niin kuin juolukalla, puolukalla ja karpalollakin, on niin herkät nuokkuvat ujot kukat. Ihanat kuvat ja kaunis valo. Minäkin olen ilokseni huomannut, että pölyttäjiä näyttäisi tänä vuonna riittävän
Karpalo näyttää olevan jo nupulla. Siinäpä vasta kiehtova kukka, mutta mielestäni aika vaikea kuvata. Mutta haasteita pitää olla. Kimalaisia on nyt paljon verrattuna viime kesään. Kiitos, Saila.
Kauniit värit kuvissa ja ihanaa että mustikka kukkii.. kohta varmaan jo meilläkin täällä
Mustikka alkoi kukkia täällä jokin päivä sitten, lämpimillä paikoilla. Pian sielläkin! Kiitos, Elisa.
Siellä sitä on taas menty metsänpohja pöllyten nenän raapiessa pohjaan kiinni! Ja huikea on saalis! Kannattaa varoa niitä ampiaisia, ne tykkää nenistä.
Ollaan kavereita amppareiden kanssa. Ovat kai tottuneet mönkijä-mummeliin…
Maukkaita kelloja – makua enempi parin kk päästä. Toivottavasti sato onnistuu. Paras marja mitä tiedän…
Mustikka kilpailee arvoasteikollani tasapuolisesti puolukan kanssa. Oikeasti kaikki marjat kelpaavat mainiosti, kunhan eivät ole myrkyllisiä. Kukat ovat tosiaan syötävän näköisiä.
Kuinka kaunis voikaan olla mustikan kukinto. Ei varmasti moni edes huomaa noita luonnossa, jos ei osaa kulkea nenä maassa ja vieläpä kameran kanssa
Mustikan kukkaa pitää oikeasti katsoa vähän alta päin – tai ainakin samalta tasolta kasvin kanssa, jotta kukan muodon huomaa kunnolla. Kiehtova kukka. Kiitos, Ilopisara.
Notkeet polvet sullakin on kun olet noin kivat mustikankuvat saanut valokuvattua. Niitä minäkin perjantaina tiirailin, mutta ei niissä kyllä amppareita näkynyt. Muuten niitä on kyllä ollut, voikukisssa ja vaahterankukissa.
Teuvo Noormarkusta
http://www.ttvehkalahti.blogspot.com
Oikeastaan röhnötin mahallani varvikossa. Kivahan se on kuivassa metsässä kuvailla. Ensimmäiset ampparit näin vasta pari päivää sitten, kimalaisia on ollut jo kauemmin kukilla.
Upeita kuvia pienestä mustikan kukasta. Hyvä kun taas kuvasti, minäkin pääsin ihailemaan kuviasi.
Kiitos, miiwi. Nyt on töissä niin kiirettä ja pitkät päivät, ettei oikein ehdi kuvailemaan kunnolla. Ja vaikka ehtisikin, ei ehdi/jaksa laitella tänne… Kesäkuussa helpottaa.
Punaposkiset pullukat kuvat pitsireunoin ovat niin kuvauksellisia, tietenkin niitä pitää kuvata joka kevät, kauniit kuvat saitkin. Toivottavasti halla ei vie, monasti on viime vuosina paleltuneet. Tänään kuvailin mökkirannassa mustikankukkia, niitä oli runsain mitoin. Kimalaisia ja amppareitakin on tänä keväänä näkynyt paljon.
Mukavaa viikonalkua sinulle!
Niin, joka kevät sama juttu, kuvattava on. Viime kesänä mustikkasato jäi aika huonoksi, toivottavasti nyt tärppää. Hyvältä näytää ainakin nyt vielä. Kiitos, sinulle myös hyvää alkavaa viikkoa, Manteli!
Minä myös ihastelen mustikkakuviasi ja toivon hallaöiden ja rankkasateiden pysyttelevän kaukana, että mustikan sato onnistuisi.
Olen pohjoisempana, eikä mustikalla ole vielä kukan nuppujakaan. Päivittäin tarkkailen ja toivon kukinnan vielä viipyvän, sillä niin kylmiä öitä on ollut.
Nyt ovat säätieteilijät uhanneet pakkasöillä. Toivottavasti ovat väärässä, useasti ovat…