Pari viikkoa sitten sudenmarja kasvatti vielä lehtiään.
Kukka oli vielä visusti supussa.
Mutta tänään oli ilmestynyt mystinen kukkakin.
Kukkaparka joutui heti huomion keskipisteeksi.
Lähempää…
Ja vielä vähän lähempää. Eipä uskoisi, että tämä on kukka.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.






On se erikoinen! En ole tainnut koskaan nähdä moista. Karhunmarjoja vain.
Lehtomaisissa paikoissa saattaisit hänet tavata.
Pihalleni oli ilmestynyt tällaisia, nyt selvisi sekin arvoitus mitä ne ovat. Olen kyllä nähnyt sudenmarjan metsässä, marja vaiheessa. Vähän ajattelin voisivatko kotikuusien alla olevat hassut kasvit olla niitä. Näihinhän tulee semmoinen mustikan värinen marja, eikös vain?
Juu, marja on melkein samannäköinen kuin kukkakin, ilman noita ‘härpäkkeitä’.
On se kumma ja kannattaa muistaa, että vielä kovin myrkyllinenkin.
Muistan kyllä, kun pienenä oltiin mustikassa, että näitä varoitettiin keräämästä.
Eipä taida vastata sitä kuvaa mitä kukkasanasta tulee mieleen.
Niinpä! Tuskin tämä mitään perhosia houkuttelee. Luin jostain, että kukka houkuttelee pölyttäjiksi kärpäsiä, jotka luulevat emiötä (tuo musta pompula) mätäneväksi lihanpalaksi!
Erikoisen näköinen kukka. Tuli mieleen tuosta keskustasta pieni mädäntynyt omena.
Hieno kuvasarja.
Mielenkiintoinen ja osuva vertaus, Leenamarketta.
On se ihme vimpain. Sellaiset on antennit että ihan varmasti sudenmarja lähettelee vietejä johonkin toisiin galakseihin kaiket päivät.
Sinulla tuota mielikuvitusta riittää vaikka muille jakaa, uuvana. Kiitos.
Mystinen luonnon luomus, kaunis ja salaperäinen. Hienon kuvasarja kukan vaiheista. En ole näitä nähnyt kuin mökillä pari kolme yhdessä paikkaa, täytyykin mennä katsomaan, ovatko jo kukassa.
Pianhan kukinta menee ohi, varsinkin näillä helteillä. Kiitos, Manteli.
Hieman se on kummallinen ja erikoinen, mutta silti ihastuttava.
Sehän siinä juuri kiehtookin, kummallisuus ja erikoisuus. Kiitos, Elisa!
Sinä se saat sudenmarjankin näyttämään kauniilta ja mielenkiintoiselta. Se on taitoa.
Mutta sudenmarjan kukkahan on kaunis ja mielenkiintoinen… Kiitos, Yamaba.