Alienit ovat täällä taas
16.06.2011
Ihan pakko on päästä heitä tervehtimään suolle.
Jotkut ovat kovin ujoja ja heitä pitää ensin maanitella esiin.
Toiset taas turvautuvat pelottelukeinoihin.
Porukassa on turvallisempaa.
Omalla mättäällä istujoitakin löytyy.
Nälkähän tässä poseeratessa tulee…
Pikku kihokin ruoka-aika.
Tykkää tästä:
Yksi lukija tykkää tästä .
28 kommenttia
jätä yksi →
Kieltämättä ovat ihan Alienin näköisiä. Osuvan nimen olet heille keksinytkin. Lehtien nystykarvat ovat “houkuttelevan” punaisia. Mikä ansa!
Vaarallisia ovat pikku öttiäisille. Kaikkea se luontoäiti keksiikin.
Suomestakin löytyy sitten eksoottisenoloisia kasveja, oikeita lihansyöjäkasveja. Kauniin punaiset tahmapisarat kuin hiukset pään ympärillä. Kauniit ja värikkäät kuvat pikku muukalaisista.
Kovin pieniä ovat vaan nämä luonnonihmeet, lehden läpimitta sentti pari. Kiitos, Manteli.
Hihii, mikä kuvasarja. Ihan pisti hihittelemään ääneen. On nuo hassun näköisiä kieltämättä!
Paljaalla silmällä näitä onkin vaikeampi tarkastella. Kiva on kihokkeja joka kesä kuvata. Kiitos, Saila.
Upea setti! Ja veikeitä kavereita. Tosin en ole aivan varma miltä planeetalta näitä lähetät
Ihan omalta Maa-planeetalta. Näihin aikoihin näillä on tapana tulla joukoittain vierailulle kaukaiselta tähdeltä nimeltä Droserax.
Hieno kuvasarja alienista. Näyttää olevan nälkäinen – ei passaa mennä lähelle.
Pitkämatkalaisilla on nälkä ja hieman outo ruokavalio. Kiitos, Leenamarketta.
“kaukaiselta tähdeltä nimeltä Droserax.”
Ahaa, sieltä he siis rantatuvat.
Näitä hattivattitahmatassuja pitää kyllä aina tarkastella kun vaan sattuu näkemään.
Hieno sarja, erityisesti tuo toinen kuva jossa räpylä nousee suosta on mainio.
Sinä kun tunnet perhosia, niin ehtisitköhän kurkata bogistani mikäköhän kehrääjäperhonen osui kuviin?
Kiitos, uuvana. Käyhän sinäkin kuvailemassa, selkeästi muistan vielä ne viimekesäiset kih okkikuvasi. Sinulta sekin onnistuu hienosti.
Karhusiilikkääksi epäilisin perhostasi.
Just koko perhe koossa, mut mis emä on
ps. jos hurautatte ohi (E6) vierailematta en anna anteeksi.
Äet oli keittämässä itikkasoppaa.
Reissun reittiä ei ole vieläkään päätetty. Yleensä ei päätetäkään, ennen kuin ollaan riittävän ‘ylhäällä’. Ainoastaan se pitää lähtiessä päättää, mennäänkö itäistä vai läntistä reittiä ylös. Mutta jos saaresi läheltä liipataan, niin varmasti piipahdetaan, on sen verran komeita kuvia sinulla ollut näytillä. Onko muuten kovin arvokasta kuljettaa asuntoauto meren yli saarelle? Lofootteja jäätiin miettimään, mennäänkö vasta syksyllä, kun siellä on kuulemma kesällä kovin paljon porukkaa. Kovasti kiinnostaisi ihan pohjoinen suunta idempänä, Gamvik. Viime kesänä käytiin Berlevågissa. Varangin niemimaa on jo koluttu, Hamningbergissäkin kaksi kertaa. On niin monta vaihtoehtoa siellä Norjanmaalla…
Kauniita ovat kuvasi, näissä on hieno valo
Kiitos, Elisa. Valo on tärkeä elementti valokuvassa. Mitä enemmän kuvaa, sitä enemmän sen oppii ottamaan huomioon.
Hienoja kuvia! Olet varmaankin ollut aika läheisessä kosketuksessa suoluontoon
Toivottavasti siellä ei ole ollut yhtä sateista kuin täällä, on nimittäin luonto jo aika vetinen – soista puhumattakaan.
Kun noita kuvia ihailee, tekee kyllä mieli lähteä suolle.
Jokseenkin läheisessä, juu… Vettä saisi oikeastaan tulla enemmänkin, vieläkin on liian kuivaa. No, suolla sitä ‘ongelmaa’ ei ole. Suolle tekee aina mieli mennä. Kiitos, Jani.
Mahottoman mielenkiintoisen upeita kuvia. Kihokit on metkoja kasveja, tykkään itsekin niitä soilla tutkailla.
Kiehtovia olentoja ovat tosiaan kihokit. Onneksi ovat noin pieniä… Kiitos, aimarii.
Näistäkin kuvistasi tykkäsin kovin. Muistan kun löysin kauan sitten pikkupoikana kihokkeja suolta, ja suuresti ihmettelin mitä ne oikein ovatkaan. En ollut tiennyt Suomessa lihansyöjäkasveja olevan olemassa ollenkaan.
Aika pieniähän nämä ovat, eivät niitä ehkä kaikki huomioi suolla kulkiessaan. Onhan meillä toinenkin lihansyöjäkasvi, yökönlehti. Sinistä ja valkoista versiota kasvaa lähinnä pohjoisessa, vielä enemmän Norjan puolella.
Mä sain juuri vähän aikaa sitten uudet silmälasit, pitäisköhän mennä uudelleen suolle kuvaamaan, vai onkohan niitä näin etelässä?
Hienot ufot ovat kuitenkin!
Ja alempana sulla oli hieno Ritariperhonen ja käki!
Minkä olit saanut lähellesi kukkumaan, oli se varmaan hieno kokemus!
Ja toi ritariperhonen on sellanen, että nyt tänä kesänä yhden kerran sen näin, muttei sillonkaan pysähtynyt, että olisin saanut sitä edes pikkasen ihailla, sillä oli kova kiire jonnekkin.
Ja miten ihmeessä sait käestä näin hienoja kuvia?
Mä olen vaan kuullut käen kukkuvan, mutta siihen se sitten melkein onkin jäänyt, mutta olikin hieno juttu, täällä sainkin nähdä sen myös!
Mutta, tulin toivottamaan sulle oikein hyvää Juhannuksen aikaa!
Kyllä kihokkeja on etelässäkin, myös pitkälehtikihokkia (tämä on pyöreälehtinen). Hyvät silmälasit ovat kyllä tarpeen näitä etsiessä, jos vähänkin on huono näkö (kuten minulla).
Kaikki käkikuvat otin siten, että ensin kukuin, sitten käki lensi lähemmäksi ja lähemmäksi, samalla otin kuvia niistä. Niitä oli kolmekin yhtäaikaa tyrkyllä. Olihan se aika uskomaton näky, kun käki istui sähkölangalla ihan pihalla!
Ritariperhosella ei ollut minnekään kiire, varttitunnin ainakin ruokaili pihasyreenissä. Sain noin 400 kuvaa…
Kiitos, hyvää juhannusta sinullekin, harakka! Olen vähän laiskistunut bloggailemaan tänä keväänä ja kesänä, kun on ollut kiireitä. Mutta syksyllä yleensä aina virkistyn…
Taitava olet. Kovin taitava.
Johan nyt… Kiitos, Peikko.
Jaiiiiiks!
Tääpää oikeesti pelkäs noita pikkulikkana!
En yhtään ihmettele, Arjaanneli. Ovathan nämä hirmuisen pelottavia!