Pohjoista valoa
09.07.2011
Ajo läpi yöttömän yön 2.7.11. Altasta Skibotniin Pohjois-Norjassa. Puoli kahdelta Kvaenangsfjelletillä.
Täällä oli vielä reilusti lunta paikoittain. Oli vähän outoa nähdä porojen juoksevan lumella heinäkuussa.
Erilaisia sinisen sävyjä hellepäivien viilennykseksi.
Näissä maisemissa maakravun sielu lepää.
Lisää sinistä.
Hyvin näki ajella ilman valoja läpi yön. Oli oikeastaan auton sähkövian ansiota, että tuli nähtyä nämä yölliset valoilmiöt. Autoa ei voinut pysäyttää latausongelman takia ja matkaa piti jatkaa yhtäkyytiä moottoria sammuttamatta. Muuten olisi tullut nukuttua tämäkin aika ja jatkettu matkaa päivällä.
Pilvet tekevät maisemasta mielenkiintoisen, ovat lahja kuvaajalle.
26 kommenttia
jätä yksi →
Uskomattoman kaunista! Miten ihmeessä maltoin lähteä tuolta pois??
Vaikea on aina kääntyä Suomeen vievälle tielle. Onneksi on kuitenkin suhtkoht lähellä meitä, niin pääsee helposti uudelleen.
Uskomattoman kauniita sinisen sävyjä, joita ei täällä Keski-Suomessa pääse näkemään. Jo meren näkeminen on mykistävää, jos edellisestä tapaamista voi olla vuosia. Lumipeitteiset vuoret viilensivät kummasti oloani täällä helteen keskellä.
Kiitos ihanista matkakuvistasi, toivottavasti matka jatkuu.
Tuo yhdistelmä: meri, lumihuippuiset vuoret, valon vaihtelu. Maisema muuttuu aina. Ja on ‘hieman’ erilainen kuin kotona. Kotona on ihan kiva käydä, kun tietää pääsevänsä syksyllä taas uudelleen vuonojen maahan.
Niin kaunista ♥
Ihanaa viileyttä tähän kosteaan helteeseen.
Vasta syyskuussa päästään taas noihin maisemiin…….
Ensimmäinen hellejakso Suomessa sattui juuri tuohon reissun aikaan. Syyskuussa mennään mekin taas ‘ylös’. Ei ole pitkä aika – paitsi odottavalla…
Oijoi! Niin tutut maisemat, joita pääsee koluamaan viikon päästä! Tällä kertaa suuntaamme myös Lofooteille ja Senjaan.
Lofooteille piti meidänkin mennä, mutta auto ilmoitti haluavansa kotiin. Syksyllä sitten. Ei ole niin paljon porukkaakaan silloin siellä.
Mykistyn tämän kauneuden edessä, katselen vain ja nautin.
Niin, aika pieneksi tuntee ihminen itsensä tuossa maisemassa.
Maa on sininen
Sininen planeetta.
Jopas on komeeta! Ilman lunta pärjäisin, mutta nuo pilvet voisin ottaa hetkeksi. Mukavaa reissua ja toivottavasti auto tulee kuntoon!
Pilvet ovat kiehtovia, muuttavat jatkuvasti muotoaan ja seilaavat taivaalla vapaina. Syyskuussa vasta lähdetään uudestaan, ruska-aikana. Ja pitemmäksi aikaa. Auto (vanha asuntoauto) on jo kunnossa, pikkuvika oli. Kiitos, lepis.
Kiitos tästä postauksesta, nautin kuvien katselusta niin paljon. Kaunista ihanaa maisemaa, sinistä viileyttä, mahtavia pilviä.
Kiitos, Valokki. Näinä hellepäivinä viileän sinen katselu tekee hyvää.
Onpa upeaa maisemaa… ja valoa!
Pohjoisessa on, Lasse. Siksi sinne pitää päästä aina uudelleen ja uudelleen…
Upeita kuvia! Maakravulle ovat kuin satumaisemia, henkeäsalpaavan kaunista.
Niinpä. Kiitos, Miiwi. Terveisin ‘toinen maakrapu’.
Huikeaa tuo sinisyys! Lumelle on paikkansa myös. Autot aiheuttavat aina silloin tällöin yllätyksiä, mutta asioilla on tapana järjestyä.
Sininen oli luonnossakin ihan yhtä ihmeellistä. Tietysti vielä moninkerroin upeampaa kuin kuvissa. Lunta oli nyt enemmän kuin aikaisempina vuosina tähän aikaan. Oikeasti oli auton ansiota, että nähtiin nämä öiset maisemat. Jos olisimme pysähtyneet illalla jonnekin yöksi, olisivat nämä yövalot jääneet näkemättä.
Aivan ihania nämä kuvat! En ole ikinä nähnyt näin upeita kuvia! kuvaaja on aivan mahtava!
Kiitos, Miia. Valo sattui olemaan sopiva kuvaukseen tuona yönä. Tai eihän Norjassa yötä tuohon aikaan oikeasti ollut, kun aurinkokaan ei laskenut.
Terve
Mojovia maisemia. Ennen muuta on mukavaa, että joku muukin käsittää “pohjoisen valon” samoin kuin minä: se kajastus meren horisontissa, matalalta tuleva ja himmeä. Saaristomerellä se on itselleni tutuin ja vertaansa vailla.
Englanninkielen northern light kuulostaa samalta, mutta tarkoittaa vallan muuta kuten tiedämme.
Norjan matkan hinkua kuvat eivät ainakaan vähentäneet.
Terve, Aku. Kyllä se niin on, että jos tuonne vuonojen maahan on kerran ‘eksynyt’, pitää sinne päästä joka vuosi uudelleen, monasti jopa kahdesti. Heti muuttuvat maisemat, kun rajan ylittää, mistä kohdin hyvänsä. Onneksi on kuitenkin suhtkoht lähellä, ainakin Pohjois-Savossa asuvalle… Nämä kuvat on otettu yöllä, yhden-kahden aikoihin. Kiitos kommentistasi.