Melkein kuin kolibri
29.07.2011
Eräänä heinäkuisena iltana soitti naapurini viiden kilometrin päästä, että heidän ritarinkannuksissaan pörrää jokin kiitäjä. Sinne heti.
Matarakiitäjähän se siellä nautiskeli komean kukan mettä.
Mielikuvalta kolibrista ei voinut välttyä.
… ja taas seuraavaan pikaruokapaikkaan…
Aiemmin olin nähnyt matarakiitäjän vain toukka-asteena. Monasti olin toivonut näkeväni tämän aikuisena.
Täällä on kuvia toukasta.
Kiitos.
16 kommenttia
jätä yksi →
Onpa upea ja hienot kuvat oletkin onnistunut nappaamaan.
Olin hyvin, hyvin iloinen, kun lopultakin näin kiitäjän aikuisena ja livenä. Kiitos, Taina.
Voi mahdoton miten mykistävän hienoja kuvia! Upean näköinen on kiitäjäkin, mutta vielä tuon värisessä kukassa ja noin upeat otokset. Ooh! Kiitos perjantai-illan elämyksestä sinullekin.
Ritarinkannukset olivat yli kaksi metriä korkeita, tuettu pajukepeillä, Pajutilalla kun ovat. Kiitäjän kiitämistä oli hienoa seurata. Kiitos, Saila.
Oi, olet saanut tosi hienot kuvat kiitäjästä. Itse en onnistunut lentokuvaa saamaan. On todella upea ilmestys.
Kovin on nopea liikkeissään tämä kiitäjä. Ei kauan malttanut pysyä yhdellä kukalla, kun oli viuhtomassa seuraavaan. Iltavalossa oli hankaluuksia saada teräviä kuvia, mutta iloinen olen näistäkin. Kiitos, Tiitsa.
Oi, olen sinulle kyllä nyt niin kateellinen
Olen aina halunnut nähdä matarakiitäjän, mutta ei ole sellaista eteen sattunut. Kaunis kiitäjä + taitava kuvaaja = upeita kuvia!
Jos olet kerran lähettänyt maailmankaikkeudelle toiveen saada nähdä matarakiitäjä, se tulee myös toteutumaan. Näin kävi minullekin. Kärsivällisyyttä. Kiitos, Birdwatcher.
Kaunis ja suuri kiitäjä, alemmissa siivissä oikein hehkuu punainen ja muutenkin väreiltään täydellinen. Toukkana olen minäkin hänet nähnyt ja saatoin saada aikuisestakin kuvan salaman avulla, kun kiitäjiä lenteli unkarinsyreenien aikaan, täytyy tarkistaa kuvista.
Myös ritarinkannukset ovat komeita eli hienoja kuvia, kiitos!
Pieneksi linnuksi olisi tosiaan helposti tätä luullut, varsinkin sen lentäessä. Hienoa oli sitä seurata touhuissaan. Kiitos, Manteli.
Onpas todellakin upea kiitäjä, koskaan emme ole ‘törmänneet’! Kannatti siis ajaa kuvaamaan.. Olen huomannut että ennemmin tai myöhemmin odotus palkitaan, tai joskus näkee sellaista mitä ei osannut toivoakaan näkevänsä.. tähän sarjaan kuului heinäkuun alussa näkemäni haapaperhonen, ja ihan omalla pihalla
)
Kovin yllättäen tuli tämäkin minulle. Kannattaa tarttua tilaisuuteen, kun sellainen tulee kohdalle. Haapaperhonen on minulta vielä näkemättä. Pitäisiköhän jättää hikiset sukat pihalle…
Tällaista en ikinä ennen ole nähnyt!
Aivan ihan kuvasarja siittä kiitäjästä!
Ja kukkakin vielä oli sininen, mitä harvoin näkee,..nyt näin viime kertaisella Vaasan reissulla, kun kierreltin siellä sun täällä, niin jossain siellä näkyikin näitä erikoisia sinisiä kukkia.!
Mutta upeita kuvia jälleen kerran!
Ensimmäinen kerta oli minullekin matarakiitäjän näkeminen. Kukka on luonnossakin noin sininen. Ja niitä on paljon pihalla, joten ovat tosi näyttäviä. Kiitos, Harakka.
Etsin tietoa oudosta näkemästäni; ihan kolibrin näköisesta “pienestä lentävästä” tuossa syysleimuissani.
Kiitos Irman, sain tietää sen olevan matarakiitäjä. Koskaan en aikaisemmin ole sellaista nähnyt, toukka-asteita (tietämättä, minkä toukkia) kuitenkin.
Kiitos ja kaunista kesän jatkoa!
Kiva kun selvisi. Toukkia minäkin enemmän olen nähnyt kuin näitä aikuisia. Kiitos toivotuksista. Sinulle myös hyvää loppukesää, nythän se paras kesä vasta onkin….