Hetki ennen auringonnousua Oulankajoella 20.9.2011.
Tässäpä oli kiva istuskella ja odotella auringon ensi säteitä vastarannan metsän takaa.
Tulihan se aurinko lopulta esille.
Lankayhteys toimii vielä täällä.
Aamuvalo.
Sumu häipyy pikkuhiljaa.
Uusi päivä pääsee alkuun.
Huom. Vaakakuvat saa klikattua isommiksi.
 | irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | uuvana artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | KooTee artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | aimarii artikkeliin Melkein kevät! |
 | Ina artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Tarja artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
 | Amalia artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
ihania usvakuvia ja värejä, ruskaakin olet löytänyt matkaltasi, näitä palailen uudellenkin katsomaan, kaunista!
Ruskaa oli paikka paikoin ihan hyvinkin, mutta pohjoisessa Lapissa ja Norjassa oli tunturimittarin toukka syönyt lehdet koivuista, ovat olleet lehdettömiä jo vuosia. Toivottavasti toipuvat pikkuhiljaa. Aamut ovat niitä parhaita aikoja kuvaukselle, näihin näkymiin heräsin ihan ‘vahingossa’. Kiitos, Manteli.
Oijoi kun on komea auringonnousu ja niin kaunista usvaa!
Mielenkiintoisia ovat syysaamut usvineen. Kiitos, Häivähdys.
Aivan mahtavia kuvia. Melkein aistii tuon kostean koleuden. Aina nuo syksyn värit sykähdyttävät.
Kylmänkostea aamu olikin, niinkuin syksyllä yleensä. Eläköön vuodenajat! Kiitos, Ilopisara.
Aivan hengästyttävän upeita luontokuvia Oulangalta. Näitä ei väsy katselemaan, vaan on pakko viivähtää ja palata taas uudestaan. Kaunista, kaunista on syksyn lappilainen luonto.
Näkymät olivat luonnossa vielä paljon upeamman näköisiä. Herääminen tuona aamuna sattui nappiaikaan. Kiitos, Anja.
Usvassa on siivilöityvässä valossa on kummallista satumaista tenhoa. Tässä menee ihan sanaatomaksi.
Usva on kyllä ihme elementti, saduntunnun tuoja.
Upeita levolisia kuvia aamusta, kannattaa nousta ajoissa.
Pitäisi nousta useamminkin ajoissa. Kiitos, Ari.
Aivan hurmaavia kuvia taas ♥
Ja ennen kaikkea olet saanut kokea AURINGONnousun.
Viime aikoina on ollut pelkää sadetta, sekä kotona, että pohjoisessa…..
Kiitos. Sadetta on piisannut, totta. Muutamana päivänä reissun aikana nähtiin toki aurinkoakin, enimmäkseen Norjassa.
Upeita kuvia! Aika aikaisin on täytynyt nousta ylös noita kuvia varten
Taidan itse tyytyä auringonlaskuihin…
Kiitos, Birdwatcher. Ei nyt kovin aikaisin tarvinnut nousta, vähän ennen seitsemää. Asuntoautossa yleensä heräilee aikaisin. Auringonlaskutkin ovat ihan hyviä kuvauskohteita.
Voihan nenä!!
Voiko näin kauniita kuvia ottaa muut, kuin luontokuvaajat, eli sä oletkin yksi heistä!
Kyllä niin todella upeita kuvia olit ottanut, eka ihan huippukuva!
Ihan kuin itse siellä olisin ollut, tulivat niin jotenkin voimakkaina eteeni, ja niitä sitten vaan katselin ja katselin ja ihailin!!
Kiitos näistä niin todella kauniista kuvistasi!
Nenäpä hyvinkin! Eikös jokainen, joka kuvaa luontoa/luonnossa, ole jonkinlainen luontokuvaaja. Ammattilaiset tietysti erikseen, sellaiseksi ei minulla rahkeet riitä eikä ole tarviskaan, kun tämä harrastelukuvaaminen on ihan kivaa. Kiitos ihanasta kommentistasi, Harakka.
Kuviasi katsoessa voi tuntea aamun viileyden, haistaa tuoksuja ja nähdä kauneutta. Kiitos!
Kiitos itsellesi, Mayo.
Onpa ollut upea retkireissu sulla!
Sarja näyttää tosi hienosti miten erilaiset värit kuoriutuvat maisemasta valon myötä. Ensimmäisessä kuvassa on kyllä hurja punan kumotus, niinkuin siellä tulivuori jylläisi taivaanrannassa taikka jotakin.
Kyllä nuo lankayhteydet aina kännykät voittaakin mennen tullen.
Tämä olikin reissun viimeisen yöpymispaikan aamu, vei kyllä voiton kaikista edellisistä. Onneksi oli ‘pakko’ kömpiä autosta aikaisin ylös… Edellisenä päivänä satoi vettä, joten maasto oli kostea ja tuota usvaakin riittämiin. Kiitos,uuvana.
On kyllä kauniit syksyiset kuvat! Oulanka on kyllä mielenkiintoinen paikka, kävästiin siellä meidän ensimmäisellä Lapin reissulla – mutta satoi kaatamalla vettä niin ei kovin pitkää lenkkiä tehty.. Kiutaköngäs kävästiin tietenkin katsomassa – ehkä vielä joskus palataan sinne maisemiin vaikka veri vetääkin Norjaan enemmän kun nenän sinne päin suuntaa..
Norja vetää puoleensa, totta. Mutta Kuusamo on siinä sopivasti matkan varrella, varsinkin kun itäistä reittiä on kivempi ajella kuin läntistä tai keskistä… Kiitos, Piia.
Komeaan hetkeen olet päässyt nauttimaan!
Joskus sattuu pissahätä sopivaan aikaan….
Ei lähde silmät irti sinun kuvista..
Laitoin sulle kukkasia, löytyy blogistani, “Käsitellen” jutun loppupuolelta
Kiva tutustua, Teija. Ja kiitos. Kävinkin jo kurkistamassa blogiasi, käyn paremmalla ajalla uudestaan. Kukkaiseen haasteeseen yritän myös vastailla. Tämä blogitouhu on ollut osaltani viime aikoina vähän vaisua muiden kiireiden takia, mutta olen luvannut istelleni parantaa tapani.
Sinun kuviesi luona on aina hyvä käydä.
Kiitos, Yamaba. Kiva uutinen.
kiitos, Irma
a witness of miracles
Kiitos, Finn. Miracles are everywhere…
Nämä ovat upeita! niin kauniita ettei oikein sanotuksi saa. Utua, ruskan värejä jylhiä maisemia.
Ajoituksesta oli kuvien saaminen kiinni. Kiitos, Valokki.
Valtavan kauniita kuvia upeasta luonnosta! Mikään ei voisi olla rauhoittavampaa kuin kulkea kameran kanssa ikuistaen luonnon ihmeitä
Kiitos, Maarit. Ja niitä ihmeitä riittää luonnossa, isompia ja pienempiä. Oikeasti koko luonto on ihme.