Kapellimestari työnsä ääressä.
Tuuba valmistautuu.
Taustakuoro.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.



Vielä on elämää maanpinnassa – ja hienoja mikromuotoja. Pian päästään “koskikarajahtiin”.
Nämäkin jäkälät tulevat koristeellisemmiksi, kunhan pakkasaamut laittavat niille kristallikuorrutuksen. Koskikaroja on jo tullut, kuulemma, Savonkin korkeudelle. Naapurikunnan Rautalammin koskilla niitä olen käynyt aina tiirailemassa. Talvella varsinkin niitä on kiva kuvailla.
Onpas kauniit pastellisävyt orkesterin taustalla ja vihreä/terrakotta pukee tuubistia.
Orkesteri esiintyi varjoisalla kivellä, mutta taustalla näkyi aurinkoista peltoa ja taivasta. Näistä saa taas ihan erilaisia kuvia toisenlaisessa valossa. Kiitos, Häivähdys.
Upea kokoonpano ja halittu ikuistus.
Kiitos, Ari.
Hieno metsäorkesteri! Kävin itsekin ottamassa macrokuvia vähän aikaa sitten. Nämä ovat kyllä hienompia…
Kävinpä katsomassa mukavan seikkailutarinasi. Olen sitä mieltä, ettei ole hienompia tai huonompia kuvia, on vain erilaisia näkemyksiä asioista. Jokaisella kuvaajalla on kuvissaan oma ‘sormenjälkensä’. Kiitos, Birdwatcher.
Kyllä sä osaat olla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, kun taas olit noin tosi upeita kuvia ottanut, ja päässyt kuvaamaan oikein metsäorkesteria!
Ihanat värit kuvissasi!
Nämä töräyttelijät jaksavat aina innostaa kuvaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta jokainen on oma persoonansa, joten kahta ihan samannäköistä kaveria ei varmaan löydy. Kiitos, Harakka.
Upeita värejä, lumoudun aina kuviesi äärellä. Ihania
Torvet olivat varjossa kiven päälle, mutta tausta auringossa, siitä varmaan tämä värimaailma. Valo tekee värin, oikeastaanhan ne ovat sama asia… Kiitos, miiwi.
Haluaisin olla pieni ötökkä ja katsella ympärilleni kauniissa aluskasvillisuudessa. Onneksi tuot näkymät ulottuvillemme : )
Samantapainen ‘lilliputtitoive’ tulee minullekin monasti mieleen. Kiitos, Mayo.
Tuo tuuba näyttää siltä että sietä törähtääkin kohta oikein aika soitot. Siinä on sitten isompikin kulkija ihmeissän että mistä kummasta se kuului
Nämä on kyllä aina kestosuosikkeja, varsinkin nyt syksyllä, nyt on sammalten ja jäkälien paras aika, oikein helottavat joka puolella. Vielä kun on ollut niin lämmin syksy niin ovat tykänneet. Itsekin olen useamman kerran kontannut näitten perässä nyt.
Hyvin olet asetellut valon kuvissa, hienoja sävyjä ja heijastusvaloa.
Tuntuu siltä kuin jäkälät oikein reimastuvat syksyn tulosta, kesällä ne ovat vaisumpia. Ja syksyn kunniaksi pitää aina töräytellä. Kiitos, Uuvana.