Nyt on taas se aika vuodesta.
Metsän pikkuväen lamput valaisevat viimeisiä kulkijoita ennen talviunille menoa.
Lamppumalleja on moneksi.
Tehoja riittää pienestä koosta huolimatta.
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| uuvana artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| KooTee artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| aimarii artikkeliin Melkein kevät! | |
| Ina artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Tarja artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| Amalia artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! | |
| irma artikkeliin Melkein kevät! |
irmankuvia@gmail.com
muistuttaa itseään kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!
Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.
Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Ja Mömmömyyrän möksis on
kuin kömpiminen loputon:
On käytävää, on mentävää,
on tultavaa, on oltavaa,
on myyränkolo ja myyränolo.
Ja eipä olla möksiskään
vaikkei paljon nähdäkäään.
Ei olla möksiskään.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja Käpypoika)
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
se tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.
Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)

Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Vigilance on tehnyt The Theme Foundry. Blogissa käytetyt kirjasimet.





Suloisia pikku lyhtyjä metsän pikkuväen askareita valaisemaan:)
Näitä onkin nyt paljon.
Totutun kauniita syyskuvia.
Kiitos, KooTee. Jospa yrittäisi vähän elvytellä tätä blogia. Taitaa olla kolmivuotispäiväkin näinä aikoina.
Herkkiä ja kauniita! Minä ihailin pieniä pillivartisia lyhtyjä myös, mutta ei niiden kuvaaminen minun pikku Canonillani oikein onnistu. Onneksi voin ihailla sinun kuviasi, kiitos.
Aurinko ilmestyi yllättäen näkyviin jokin päivä sitten, joten piti heti käyttää tilaisuutta hyväksi ja heittäytyä rähmälleen sammalikkoon näitä kuvaamaan. Kiitos, Anja.
Tuo kolmas kuva on mitä mahtavin.
Kiitos, Piiapauliina. Kiitollisia kuvattavia ovat nämä. Eivätkä karkaile…
Uskomattoman kaunista. Jatka vain samaan tyyliin : )
Kiitos, Mayo. Yritän…
Toivottavasti nuo lamput eivät sammu koskaan …
Jos sammuvatkin, syntyy aina uusia…
Ihania muotoja ja värejä! Täällä etelässä on nyt ollut niin hämärä viikko, ettei metsään ole asiaa…
Hämärää ja harmaata on ollut täälläkin enimmäkseen, mutta näiden kuvauspäivä oli aurinkoinen. Piti heti käyttää tilaisuutta hyväksi. Kiva kun piipahdit, Marilla. Kovin on minulla tämä blogin päivitys hidastunut, mutten ota siitä mitään paineita. Kun on muutakin elämää.
Olen jo kauan miettinyt, mitä lajia nuo ensimmäisten kuvien sienet ovat. Niitä on nyt aivan joka puolella. Taas kerran aivan ihania macrokuvia. Jos sinulle antaa macroputken ja hyvän kameran, syntyy ihmeitä
Kiitos paljon palautteestasi, Birdwatcher. Minä taas en juurikaan mieti lajinmäärityksiä kuvatessani, kuvaan vaan kuvaamisen ilosta. Tosin nyt tuli tauko kuvaukseen, kamerareppu sisältöineen hörppäsi vettä oikein kunnolla. Objektiivit kyllä selviävät (alkavat olla jo kuivia viikon kuivattelun jälkeen), mutta kamera ei pihahdakaan. Nythän voin lopultakin hankkia sen jo vuoden harkinnassa olleen uuden kamerarungon… entinen kamera olikin jo viisi vuotta vanha ja tekniikka on kovasti kehittynyt tuossa ajassa. Ilman tätä haaveria olisin kyllä vielä jatkanut entisellä, kun hyvin vielä pelasi. Makroilu on kyllä kiehtovaa.
Ihania pieniä metsän lampuja!
Niin hienot kuvat, taustat on mitä kauneimmat!
Kiitos, Harakka. Kiva näitä on aina kuvailla.
Sepä se; kyllähän nekin johtoja tarvitsevat.