Talvivieraita
26.01.2012
Jokatalviset pohjoisen vieraat ovat nyt tavattavissa vapaana virtaavilla koskilla.
Tämä tiputanssija talvehtii Konneveden Siikakoskella Keski-Suomessa.
Tarkkana.
Sitkeä sinnittelijä on koskikara. Respect.
Myös laulujoutsenperhe, vanhemmat ja kolme lasta, on jäänyt talvehtimaan Siikakoskelle.
Perheeseen kuuluu myös ‘ottopoika’, kivellä lepäilevä koskelo. Joutsenten uidessa kauemmaksi, koskelopoika lähti mukaan.
Lepohetki.
Iltapäivän auringossa.
18 kommenttia
jätä yksi →
Juuri puhuttiin tänään ystäväni kanssa, että on hämmästyttävää ajatella, että tälläkin hetkellä tuossa meressäkin elää kaloja ja lintuja – kun se on meille ihmisille niin vihamielinen ja hengenvaarallinenkin elementti näin talvella.
Nämä karat ovat uskomattoman sinnikkäitä lintuja ja niiden ruokailua on kiehtovaa seurata.
Irma, mainio kuvasarja jälleen!
Kiitos, Taina! Yritän pikkuhiljaa elvyttää tätä blogia…
Täytyy vissiin lähteä joku päivä “omalle kara-apajalle”…
Kannattaa lähteä. Täällä naapurikuntien puolella on useitakin avoimina pysyviä virtapaikkoja, joilla karat viihtyvät.
Hienoja kuvia – ja mukava saada tietoa vesilintujen talvehtimisesta sisämaassa.
Karaistuneita siivekkäitä nuo laulujoursenet ja isokoskelot. Koskikarahan se on vain etelän lämmössä visiitillä.
Kaikki pärjäävät, kunhan löytävät syömistä. ‘Eristykset’ taitaa olla kaikilla kunnossa, varsinkin karalla… Kiitos, kontra.
Niin kylmänkaunista…
Kylmää olikin – ja kaunista!
Kyllä toiset linnut on kyllä ihmeen sitkeitä, kun tarkenevat jkovilla pakkasillakin täällä suomesa.
Noita joutsenia olen ihmetellyt, että miten ne tarkenee ja nyt siellä se koskelokin.
Kulkee näköjään joutsenten mukana, yhdessä on mukavampaa.
Kauniisti iltaaurinko niitä siellä hellii!
Arvelisin, että näillä pohjoisen linnuilla on lämmöneristys kohdallaan, joten selviytyvät kyllä, kunhan löytävät syömistä. Karat tulevatkin Norjan puolelta meille talvehtimaan näille avoimille virroille. Kiva oli seurata tuota koskelopoikaa, kun se lähti uimaan joutsenten mukana heti, kun ne siirtyivät kauemmaksi. Varmaan haki niistä turvaa, kun oli jäänyt jostain syystä omasta porukastaan.
Aurinko alkaa kohta jo lämmittää. Kaunis kuvasarja jälleen. Kiitos!
Kyllä huomaa jo selvästi päivän pidentyneen. Ainakin voi jo kuvitella auringon vähän lämmittävän… Kiitos, Liisa.
Kyllä talvi kaunista vaikka paleltaakin ja elämää täynnä.
Tänäänkin oli täällä hieno aurinkoinen pakkaspäivä. Talvella pitääkin olla pakkasta…
Kerkeääköhän nuo karat tulla ollenkaan tänne etelään tämän talven aikana, kun nuo lumi ja pakkanen tuli nyt näin myöhään? Aurinkoa olen kaivannut kun täällä on satanut vain lunta. Kiitos aurinkoisista kuvista!
Karat ovat joka vuosi odotettuja talvehtijoita. Täkäläisilläkin virroilla näkee nyt vähemmän karoja kuin jokin vuosi sitten, mutta Siikakoskella niitä näkee takuuvarmasti.