Sunnuntaiaamu 22.11.09 klo 8.27, puolisen tuntia ennen auringonnousua. Takana pakkasyö tähtitaivaineen. Rannan riite oli kasvanut yön aikana.

Minuutti minuutilta valon määrä lisääntyy. Laulujoutsenet heräilevät aamutoimiinsa. On ruokailun aika.

Yhtäkkiä joutsenet kylpevät valossa.

Valokylvyssä.

Harvinaista herkkua.

Lisää herkkua. Eihän näitä näkymiä malttanut olla kuvaamatta.

Häikäisee jo.

Valoa kohti.

Värisävyissä oli valinnan varaa.

Kylpijöitä riitti. Laulujoutsenia oli kymmenittäin ruovikon ja jään reunassa pitkin rantaa.

Hieno alku aurinkoiselle sunnuntaille.

Nokisenkosken koskikarat visertelivät entiseen malliin toukkajahdin ohessa.

Tähystyspaikkaa pitää välillä vaihdella.

Apajilla. Tuskin kuitenkaan samoilla. Nokisenkoski on muidenkin kuin karojen suosiossa.

Samalla rannalla.

Myös Nokisenkoskessa vesi on harvinaisen alhaalla.

Lennetäänhän taas.

Pesuhetki.

Taukojumppaa.

Suvantopaikat ohuessa jäässä.

Sinitinttikin viihtyi kosken äärellä.

Aina ei kohdistus osu ihan kohdalleen…

Melkein kaikki lumi on viime päivien sateiden mukana sulanut. Metsän pikkuväki ilahtuu aina sateesta. Ne koristautuvat helmin yltä päältä.

Metsän lempeät värit pilvisenä päivänä.

Jotkut yrittivät piileskellä…

… toiset taas eivät.

Hämyvalaistus.

Kiehtovaa pikku maailmaa.

Heitä löytää usein isojen kivien päällä istuskelemassa.

Hämärässä metsässä tarvitaan myös valaistusta. Pieniä lamppuja onkin sijoitettu sopiviin kohtiin.

Olikohan ruostesiiven toukka katsellut allakkaansa nurinpäin…

Yleensähän näitä turrukoita näkee vasta keväthangilla etsimässä koteloitumispaikkaa.

Lämmin sääkö oli saanut toukan arvelemaan kevään jo tulleen…

Päämäärätietoisen tuntuisena karvainen kaveri paineli lumessa eteenpäin.

Laitanpa loppuun tämän huonolaatuisen kuvan teerien syyssoitimesta, jota en ollut ennen tätä päivää nähnyt. Ajelin iltapäivällä töistä kotiin, kun huomasin nämä pellolla sankassa sumussa. Urosteeri siinä esittelee pyrstöhaiveniaan tytöille. Kova pulputus kävi koko ajan.

Pikku joessa on jo kasvamassa uusia jääihmeitä.

Majavanpadon koristelua.

Jääpalloilua.

Sunnuntaina oltiin koko päivä pilvessä.

Teerikin melkein pilvessä.

Lisää teeriä lennähti lähikoivuihin.

Kääpäkaverukset.

Kurre kyttäsi kuusessa.

Käpytikka koputteli.

Herätys lapset ja muori! Onkos nukuttu hyvin?

Huomenta, isi! Eikö vois nukkua vielä vähän aikaa…

Ei se nyt käy, Simeoni. Nyt on syötävä kovasti ja harjoiteltava lentämistä.

Lähdetäänpäs sitten.

Tulkaahan jo.

Olisihan tuo vielä nukuttanut jonkin aikaa.

Sinä kanssa sieltä, Simeoni!

Simenonii!!

Joo-joo.

Ja nyt aamupalalle.

Aina tätä samaa…

Tervehtikääpäs naapurin setää ja tätiä.

Hei kattokaa, me osataan jo lentää!

Ensin vähän vauhtia…

Joko kohta lähdetään reissuun?

Aamulla puoli yhdeksältä eli auringonnousun aikaan laulujoutsenperhe oli nukkumassa jään reunalla. Saman perheen kasvamista olen saanut seurata pitkin kesää järvellä. Tullessani rantaan havahtuivat ja nostivat päänsä siiven alta. Pikkuhiljaa sitten lähtivät uimaan ja syömään pohjakasveja. Syötyään lensivät toisella rannalla huutelevan isomman joutsenparven luokse. Myös  “naapurin setä ja täti”  lensivät sinne. Jokohan on matkakuumetta… Ainakin neuvottelut jatkuivat pitkin päivää.

Jää kasvaa nyt vauhdilla, mutta laulujoutsenet viihtyvät edelleen kotijärvellä.

Samaan aikaan kauempana purjehti laulujoutsenperhe, kolme vielä harmaata poikasta seurasi vanhempiaan. Toiseen suuntaan paineli jotain pienempiä lintuja.

Kuvat otettu tänään vähän ennen auringonlaskua.

Sunnuntain sumu sakeni iltaa kohti. Lokkiluoto.

Järviruo’ot.

Linnut.

Sunnuntaina piti päästä metsään.

Pieni pihlaja punasteli.

Puolukkaposket.

Rupsahtaneet mustikat.

Oravanmarjojakin vielä.

Katajanmarjoja kypsyy ensi kesänä melkoisesti. Tai oikeastaanhan nämä ovat käpyjä.

Minikuusia. Riidenliekoja.

Metsän Mörkö.

Sääskiäkin pöllähti lumen mukana jostain.