Tänä aamuna piti työreissulla taas pysähtyä Nokisella. Siellähän oli meneillään kunnon aamukonsertti. Karatpa tietenkin.
Aaria oopperasta Kara Koskella.
Ihailija.
Lähdenpä tervehtimään tuota kaveria…
kosken toisella rannalla
Molskis! Täällähän onkin aamiainen tarjolla.
irman kuvia 
Hauskoja kuvia. Toi ”hyppykuva” on mainio 8) Mä kuulin tänään eka kertaa karan laulavan. Pahaksi onnekseen se sai laulella yksikseen.
Mä en muista koskaan nähneeni koskikaraa, mutta pulskan näköinen tipu… Onko hyvä laulaja?
Voi kuinka hieno kuvasarja! Hauska tuo hyppykuva ja sitten lopun molskahdus. Seurusteluhalut menivät ohi, kun ruokaa oli tarjolla.
Kaunis mustavalkoinen lintu, täytyykin hakeutua johonkin koskelle, että näkisin livenä.
Hieno kuvasarja ja minäkin pidin tuosta ”hyppykuvasta” !
Sinulle on blogissani tunnustus 🙂
Samaa mieltä kuin muut. Hyppykuva on paras/hauskin.
Kaikki kuvat hienoja, mutta hyppykuva minunkin mielestäni hauskin!
Koskikaroja näkee meillä enimmäkseen talvella, ovat noita pohjoisen (Ruotsin, Norjan) tunturipurojen asukkeja, jotka talvehtivat täällä ”etelän” avoimilla virroilla. Näinä aikoina alkavat suunnitella jo kotimatkaa pesimäseuduilleen. Karalla on kauas kuuluva, visertävä ääni. Suomessa pesivät koskikarat taas muuttavat talvehtimaan Venäjän puolelle.
Kaikille kiitokset kommenteista!
Hauskanen tuo hyppykuva… varpulit ilmassa 😀
Voi, että kun onkin hyvin onnistuneita kuvia!
Hauskatkin vielä, hyppykuva aivan ihana ja se, kun molskahtaa jorpakkoon ja naiset jää kivelle istumaan!
Tuli laulajaisista ja siitä aiemmasta tiaiskeskustelusta mieleen, että oululaiset talitiaiset sanovat ”titittyy”. Ei mitään muodikkaita lyhennelmiä pohjalaisille!
Tuntuu, ettei nämä karat ole hetkeäkään paikallaan. Kivellä niiataan, pyöritään, kumarretaan, hypelläänkin. Välillä sukelletaan syötävää etsien, sitten lennähdetään toiselle kivelle tai rantapenkalle. Nyt ovat alkaneet kevätmetkutkin, lentelevät peräkkäin virran yläpuolella ja visertävät minkä ehtivät.
Kaisa, muistatko, miten jyväskyläläiset tintit lauloivat? Olisikohan niilläkin oma ”murre”?
Jyväskyläläisiä tinttilauluja en muista (keskustassa niihin ei pahemmin kiinnitä huomiota), mutta pitääpä kuulostella kun olen siellä taas ensi viikolla.
Hieno kuvasarja 🙂 …taas ….
Mukavaa loppuviikkoa – palailen netin pariin ensi viikolla – toivonmukaan kamera täynnä kuvia – ovat kyllä luvanneet jopa vesisadetta, mutta pidetään peukkuja ettei nyt ihan sentään….
Puhtaasti soi aariat. Kiitos vaan konsertista!
Ja kolmannelle perään….
Kas vaan, se otti molemmat, kun yritin hätäisesti korjata lyöntivirhettä kommentistani.
Tässä WordPressissa ei taida olla mahdollisuutta poistaa omaa kommenttiaan?
Poistin ensimmäisen kommenttisi. Enpä tiedä, voiko poistaa. Paitsi tietysti, jos on omalla blogilla…
Hieno kuvasarja, empä ole ennen nähnytkään, sinulla siellä mainiot kuvauspaikat.
Tämä ”karakoski” on sopivasti työmatkani varrella. Joka kerta siinä pitää pysähtyä, aamuisin ja monasti myös iltapäivisin kotimatkalla.