irma.kortekallio@gmail.com
muistuttaa itseään
kuvaansa enemmän
(Juice Leskinen: Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin)
Jos metsään menet kulkemaan
ja olet kuin et oliskaan,
voit nähdä siellä kummaiset,
näet
myyrän mustan multaisen
ja
keijuperhon kultaisen
ja peikotkin niin pienet
kuin pienet ukonsienet.
Ja muutakin näet kummaista,
näet ukonkin niin kummaisen,
niin kummallisen kummaisen
niin ettei sitä sellaista
niin kummallista olekaan.
(Kirsi Kunnas: Puupuu ja käpypoika)
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!
(Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu)
Kaunis!
Mutta onko tää puolukka ihan tosi?
Tänään tämän kuvasin, tosi on.
Uskomatonta sillä kun ei eilen myös puolukanvarpujen lomassa liikuin vaan ei mitään tuollaista tosiaankaan näkynyt….
Kyllä on etuajassa! Ihana kuva!
Näitä oli enemmänkin samassa paikassa, ison kiven juurella, melkein lumen alla. Hämmästytti, kummastutti pientä kulkijaa.
Sulla on kyllä ihan tietynlainen silmä luonnon tarkkailuun. Multa menis kaikki tuommoinen ohitse. Kauttasi pääsee ihmettelemään montaa luonnon pientä ihmettä! Kiitos Irma.
Mari, oikeastaan menin tutkimaan kiven päällä kasvavia jäkäliä ja sammalia (jälleen kerran!), kun nämä huomasin kiven vieressä.
Puolukkahan tekee kukkasilmut valmiiksi jo syksyllä, mutta ovatkohan nyt heränneet liian aikaisin kasvuun…
Sinulla ollut taas tarkka kamerasilmä mukanasi 😉 hieno löytö ja otos.
Upea puolukkakuva.
Herkkä ja kaunis ja tuntuu ihan uskomattomalta, että tuollaisia jo metsistä löytyy 🙂
Tia, kamera(n)silmä pitää aina olla matkassa…
Hanna, minä luulen, että tämä puolukka on katsonut allakkaa väärältä sivulta.
Aikaisin on puolukka tosiaan heräillyt!