Tänä aamuna Nokisenkoskella. Jäät hävinneet virrasta, näitä palasia rantakivillä, virrassa lipui pieniä jäähyyhmälauttoja.
Kosken yläpuolella järvi oli jo vapautunut jäästä pitkältä matkalta. Telkkien, lokkien ja koskeloiden lisäksi vapun jälkeen olivat saapuneet kuikat ja härkälinnut. Viimeksimainittu seilaa kuvassa. Äänen kuulin (ei voi olla kuulematta!) ja tiirailin sitä kohti. Kaunis lintu, kun ei oteta lukuun ääntä.. Kuikat huutelivat kauempana.
Advertisements
Tuntuu meiltä päin katsellessa oudolta enää tuo jää… Vaan niin virkistävältä nähdä. Suomi on pitkä maa 😀
Hienoja kuvia. Joo, tuon härkälinnun vois joku opettaa laulamaan…
-wiltteri-
Mari, ja Lapissa vielä täysi talvi.
Wiltteri, härkälintujen maailmassa heidän äänensä on varmasti mitä kauneinta musiikkia.
Hienoja jääkuvia olet vileä saanut!
Täällä ei taida enää mistään löytää.
Jääkuvat on kauniita sulla, osaat ottaa ne justiinsa niin, että tulevat kauniisti esille.
Mutta blogissani on sulle jotain kuuluvaa, ole hyvä!
Tänä aamuna nuokin jäät olivat sulaneet. Myös järvien jäät ovat vetelemässä viimeisiään. Kiitos, harakka.
Kauniit jäähyväiset jäälle! Kaunista on, mutta silti mielellään jo vastaanottaa kesän.
Uuna, kyllä saapi kesä tulla, en haraa minäkään vastaan.
Hienoja jääkuvia! Ihan kuin nuo olisivat jääneet odottamaan, että joku vielä kuvaa ne ennen sulamista.