Kurkistuksia

viirupollo3

Tänään illan suussa piti päästä käymään oikeassa metsässä, niin kauan kuin se on vielä pystyssä. Viirupöllön kanssa ihmettelimme siellä toisiamme.

viirupollo

Tuijottelu jatkui myös toisesta puusta. Kyllähän minä tiesin, mistä oli kysymys. Olin eksynyt liian lähelle viirun pesää.

viirupollo2

Metsän aikaisempi omistaja oli luonnonystävä, joka oli laittanut metsään ison pesäpöntön viirupöllöille. Pesä on viisainta kiertää kauempaa, emo puolustaa kyllä pesuettaan tarvittaessa.

Advertisements

21 kommenttia artikkeliin ”Kurkistuksia

  1. Aivan hurmaavia kuvia, erityisesti tuo viimeinen pönttökurkistus. Pöllö on upea eläin! Sinä Irma asut kyllä oikean aarreaitan keskellä!

  2. This must be an amazing creature. I sometimes hear their voice in the dark. Once i saw one’s shadow. My grandmother said it had made a nest on the chimney of the neighbour’s house. It kept still on the moonlight.

  3. Taina, monasti tuntuu siltä, että on etuoikeutettu, kun saa asua täällä luonnon keskellä. Ei minusta enää kaupunkilaista saisi millään ilveellä.

    Finn, this ural owl can be dangerous when defending its children. It’s better to keep away from the nest. I have also often heard its voice in the forest in springtime. This was a second time when I coud take pictures of it.

  4. Hyviä kuvia olet saanut kunnioitusta herättävästä pöllöstä. Toivottavasti minun seurantakohde ei päässyt jo livistämään…

  5. Sinua on pidetty tarkasti silmällä, kannattaa todella kiertää hiukan kauempaa ettei tule häädetyksi. Sinulla siellä luontokuvaajan satumaa.

  6. Voi että kun on mukavia pöllökuvia… toivoisin itsekin niiiiiin kovasti saavani vähän erikoisempia lintuja tähtäimeen 🙂

  7. Todella komea katselija! Kannattaa kunnioittaa kotirauhaa. Olisi kiva nähdä edes kauempaa, Kurjenrahkalla taitaa olla ainoa mahdollisuus. Siellä on pari pönttöä. Hienot kuvat!

  8. ATToivanen, tänä iltana tämän viirun poikaset (2 kpl) saivat ”kihlat”, eli rengastaja kävi visiitillä pöntöllä. Tämän rouvan puoliso oli melko ujoa sorttia, pysytteli operaation aikana kauempana.

    Tia, on täällä nyt tosiaan vilskettä luonnossa. Juuri tulin ensi soudulta järveltä, missä oli paljon lintuja. Jonkin matkaa pääsi jo soutelemaan. Loputkin jäät lähtevät (sulavat) viikonlopun aikana.

    Finn, yes, this is the owl’s nest. It has two ”babies” in there.

    Taija, on tosiaan elämys päästä lähelle tällaista komeaa lintua.

    Uuna, tuskin menen nyt lähiviikkoina käymään lähellä pesää. Sitten voisi taas mennä sivusta seuraaamaan, kun poikaset alkavat lähteä pesästä.

  9. Meinasin kirjoittaa, että en ole koskaan viirupöllöä nähnyt, mutta olen sittenkin. Se olikin juuri Savossa. Samalla reissulla näin myös lapinpöllön. Hyvä bongaus sinulta. Tietysti, jos tietää pöntön paikan voi helpommin päästää bongailemaankin.

  10. Tiesin kyllä pöntön paikan, mutten tiennyt, onko siellä pesintää. Sitä oikeastaan meninkin tutkimaan…

  11. Hienoa päästä seuraamaan tuommoista! Mutta minä en kyllä menisi lähellekään pesää silloin, kun poikaset lähtevät pesästä – emot ovat tietääkseni kaikkein hyökkäävimmillään nimenomaan sinä aikana, kun poikaset taapertavat maastossa lentokyvyttöminä ilman pesän suojaa. Tosin emoissa on suuria eroja, toiset ovat arempia ja toiset rohkeampia.

  12. Taviokuurna, kiitos varoituksesta. Tosin, tämän perheen molemmat vanhemmat vaikuttavat suhtkoht rauhanomaisilta. Tyytyivät ”haukahtelemaan” varoitusääniä puiden oksilla. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Aina on parempi olla varuillaan. Enkä missään nimessä aio tahallisesti häiritä heidän elämäänsä. Kauempaa puiden lomasta ajattelin vain tirkistellä…

  13. Pääsit taas rengastusreissulle. Hienoa! Otitko kuvia?

    Ne emot ovat varmaan rauhallisempia, jotka ovat tottuneet immeisiin. Seurasin viirupöllö emoa eilen ja sain olla ihan rauhassa sen puun alla, jossa se päivysti. Kun lähestyin pönttöä niin se lensi lähemmäs. En kyllä kehannut kokeilla kuinka lähelle se mut laskis 8) Tämä samainen emo oli viime vuonna tehnyt hyökkäyksiä, kun immeinen oli vahingossa eksynyt samaan kuusen alle, jossa poikanen oli istunut.

  14. Paljon on tänne taas hienoja kuvia kertynyt, kun olen pitänyt pienen kuvaus- ja kommenttitauon!

    Tämä pöllökuva on viehko, oikein unelmakohde olisi havaita tuijottavansa luonnossa pöllön pyöreisiin silmiin. Ja nuo kaksoissateenkaaret alempana. Kuin lahjan saisi kun sellaisen näkee.

  15. Nyt täytyy sanoa, että tämä täti on vähän vihreä kateudesta….
    Olet saanut hienoja kuvia viirupöllöstä 🙂

    Pesä on tosiaan hyvä kiertää kauempaa – viirupöllö on aika peto puolustautuessaan 😦

  16. Voi, miten läheltä sä olet päässyt näkemään pöllön!
    Ei täälläpäin ole tollasia, kuin jossain niin kaukana, ettei nää oikeestaan koskaan.

  17. ATToivanen, olin tällä kertaa rengastuksessa mukana edustajani välityksellä, kun en ihan ehtinyt mukaan töistä. Kaverini kyllä otti sieltä kuvia, en tosin ole nähnyt niitä vielä. Ilmeisesti on yksilöllistä viirujen hanakkuus hyökätä. Ehkä tämä oli sama pariskunta, joka pesi toisessa pesänä viime keväänä, ei kovinkaan kaukana tästä. Käyttäytymiseltään muistuttavat ainakin toisiaan.

    Iines, ihan terveellistä pitää välillä taukoja – oli sitten kysymyksessä blogit tai jokin muu asia.

    Olen ollut pöllöfani niin kauan kuin muistan eli 4-5 -vuotiaasta lähtien. Olimme perheen kanssa Korkeasaaressa, missä näin huuhkajan. Rupesin nauramaan ihan hervottomasti, varsinkin huuhkajan pään kääntely (melkein) ympäri tehosi pikku-irmaan. Muistan tuon tapaamisen hyvin elävästi, myös sen, miten kaikki ympärillä olevat ihmiset rupesivat myös nauramaan…

    Hanna, ole vaan ihan rauhassa vihreä, mutta älä kateudesta. Kyllä sinunkin kohdallesi vielä pöllö ilmaantuu, useampikin, kun liikut paljon luonnossa.

    Harakka, kunnon metsä pitää olla tällaisella pöllöllä, missä asua. Tämäkin kuvattu vanhan metsän alueella, jota metsän edesmennyt edellinen omistaja vaali, samoin hänen vanhempansa. Nyt metsä on myyty keinottelijoille, jotka ovat aloittaneet hakkuut. Metsä muuttuu samanlaiseksi raiskioksi ja puupelloksi kuin kohta muutkin metsät täällä päin. Yhä kauempaa pitää etsiä oikeita metsiä, joita voi metsäksi kutsua. Nykymetsät eivät ansaitse sitä nimitystä. Monelta eläimeltä häviää koti.

    Marjukka, kolmas kerta oli, kun viirua sain kuvata. Aina yhtä jännittävää…

  18. Ei pöllömpää… 😉 Nää on kuvaajalle ikimuistoisia hetkiä. Jospa vielä omalle kohdallekin joskus sattuisi…

    -wiltteri-

  19. Wiltteri, kuten Hannallekin tuossa mainitsin, suurella todennäköisyydellä joskus sattuu kohdalle, kun paljon luonnossa kulkee. Tosin tietysti auttaa asiaa, jos tietää pesän sijaintipaikan….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s