Suon reunassa vaivero melkein kukkii.
Kevätpiippoja siellä sun täällä avoimilla paikoilla metsässä.
Liekoja kohtasin monenlaisia. Tässä keltalieko.
Mainokset
Luonnon suuria pieniä ihmeitä
Suon reunassa vaivero melkein kukkii.
Kevätpiippoja siellä sun täällä avoimilla paikoilla metsässä.
Liekoja kohtasin monenlaisia. Tässä keltalieko.
Mihin veteen tuo vaivero noin viehkeästi kuvastuu? Hyvä että teilläpäin kasvikunta on jo virkeästi aluillaan.
Ei heijastu veteen, vaan taustalla on toinen vaivero. Ympäristö on metsää, jonka keskellä pieni suolämpäre sijaitsee.
Kauniita kukkia suolla, pitääkin käydä taas joskus.
Mutta me ollaan niin eri korkeudella, että mahtaako tollastakaan kasvaa sitten enää täälläpäin, en tiiä?
Vaivero on melko itäinen laji, olen kuullut, ettei kasva kovin etelässä ja lännessä. Suunnilleen Päijänteen itäpuolella tavataan enemmän. Mutta ehkä etsivä löytää… Tämä vaivero ei ole vielä ihan kokonaan auennut, sillä on hienot ruukkumaiset kukat täysin auenneina.
Ihailen paitsi kuviasi myös lajintuntemustasi.
Kuulun siihen ikäluokkaan, kun oppikoulun eka luokilla piti (sai) kerätä kasveja, olikohan kahtena vai kolmena kesänä. Piti opetella tieteelliset nimet heimoineen. Olen tehnyt myöhemmin ”vanhoilla päivilläni” digiherbaarionkin, kolme vuotta sitten. Silloin minulla oli vasta pokkari käytössä. Nyt voisi suunnitella tekevänsä pikkuhiljaa uutta digikasviota. Kasvit ovat aina kiinnostaneet, kuten kaikki muukin luonnossa.