Suolla piti käydä iltasella katsomassa, missä vaiheessa hillan kypsyminen on. Ihan hyvältä näyttää.
Yleensä käy kyllä niin, ettei näitä ehdi poimimaan. Aina on joku nopeampi. Lähialueen hillapaikat ovat hyvin asukkaiden tiedossa.
Mutta käyhän hilloilla herkuttelu näinkin. Kuvaamalla raakoja marjoja, suppuja.
Suon kulta kypsymässä.
Advertisements
Kotoinen suo on isoilla ojilla ojitettu, mutta vielä näkee suppuja ojan penkereillä. Maasto on isoilla koneilla tehty vaikeaksi kulkea. Vaan olivat kuvasi ruokahalua herättäviä. Pian voimme keltaisia hilloja ammentaa lusikalla jäätelön seuraksi.
Sulo, vaikea on enää löytää pilaamattomia (ojittamattomia) soita eteläisemmästä Suomesta. Vain pieniä lammenrantasoita on enää luonnontilassa täälläkään Savossa. Pohjoiseen pitää mennä oikeita soita nähdäkseen ja kokeakseen. Kunnon hillasadotkin kypsyvät pohjoisen luonnontilaisilla soilla.
Suuhun herahti sylki kuin Pavlovin koirakokeessa, hyvät ovat sitten kypsänä. Jotkut keräävät nuo ennenaikojaan raakana että ehtivät ennen muita.
Halo, nimenomaan kypsinä. Ei raakoina poimittuina ja keinotekoisesti kypsennettyinä. En kyllä oikeasti tiedä, kun en ole tällaisia raakanapoimittuja syönyt, mutta arvelisin, ettei niissä ole samaa makua ja aromia kuin kypsissä. Ihminen on ahne ja itsekäs otus.
like a soft just born baby opening his reddish fist
Ihanan ujon näköisiä. Enpä ole niitä tuossa vaiheessa ikinä nähnyt.
Viime syksynä mieheni oli töissä Kajaanissa. Tulin sieltä viikonloppumatkalta kotiin auto täynnä hillaa 😀
Finn, these are ripening cloudberries. We still have to wait a week or two…
Mari, on teillä riittänyt herkkua koko talveksi!
Kauniin värisiä, vielä on hiukan odotettava sitä herkkuväriä. Olisihan ihanaa saada taas joskus maistella kypsiä hilloja.
Voi, kun hyvän näköisiä, ja pianhan ne kypsyykin.
Sääli, vaan, kun ihmiset vievät monta kertaa jo raakileina.
Hieno juttu, että hilla on kypsymässä, eikä paleltunut ainakaan joka puolella. Ehkäpä toiveissa on itselläkin löytää hilloja ajallaan.
Tia, viikko pari vielä.
Harakka, herkkua olisi näitä saada, mutta voi olla, että jää taas nuolemaan näppejään, kun ei ehdi kerätä ajoissa. Pitäisi varmaan teltta pystyttää suon reunaan…
Aimarii, kuulemma on nyt parempi hillakesä kuin vuosi sitten.
Hienoja vastavärejä, herkistävät toisensa ja marjat nousevat melkein suuhun asti. Tykkään valtavasti – sekä kuvistasi että marjoista 🙂
Kiitos, Uuna.
Upeanvärisiä suppusuita!