Tuulihaukan poikanen istuskelee kivellä, on juuri nauttinut emon tuoman myyräaterian. Veli/sisko istuskeli läheisessä männyssä.
Mikäpä tässä on hätänä, valmiissa maailmassa.
Kesäaurinko lämmittää, taidanpa ottaa pikku torkut.
Mikäs tuossa liikahti?
Nappaanpa sen kiinni!
Kuten näkyy, hän on saanut sitten viime näkemän ”kihlat”.
Metsästyksen jälkeen voi taas asettua nauttimaan hienosta sunnuntaiaamusta.
Jospa jatkaisi taas aterian sulattelua. Nukuttaa…
irman kuvia 
Taisi olla rauhallinen paikka levätä, mitä joku mustalla putkella osoittelee, taisi tämäkin olla jo tuttu.
Mainioita kuvia, ”mikähän tuossa liikahti” on suosikkini!
Mainio sarja! Harvemmin pääsee noin lähelle petolintua kuvailemaan.
Sä saat olla onnellinen, kun sulla on ollut mahdollisuus kuvata näitä lintuja , ja olla niiden lähellä, seurata niiden kehittymistä.
Hieno kuvasarja tämäkin taas.
Se on hyvännäköinen kun silmänsä kiinni laittaa, ressukka on vielä pieni, ja väsymys iskee kuin ihmislapseen äkisti.
Komea sarja kaiken kaikkiaankin.
Ensin kauempaa, vähän lähemmäksi ja kuvia. Aika hyvin olet pikku tinnun saannut kuviin.
Tia46, rauhallistahan täällä maalla on. Pieni hiekkatie tästä vain ohi vie. Putkella osoittelijan on pikku haukka nähnyt jo useinkin.
Mari, ihana tuo ”haukankatse” jo noin pienellä.
Lasse, noin viidentoista metrin päässä olin. Lähemmäksikin olisin varmaan päässyt, mutten katsonut sitä tarpeelliseksi. Minusta on parempi, etteivät poikaset totu liikaa ihmisiin.
Harakka, vaikka tekisi mieli mennä kuvaamaan näitä joka päivä, koetan malttaa mieleni. Tässä pyörivät muutamansadan metrin päässä kodistani. Mutta kehityksen näkee hyvin jo ensimmäsisistä räpistelykuvista.
KooTee, komeat ovat kuvauskohteet.
Markku, oikeastaan jopa toivon, että alkaisivat varoa enemmän kuvausta. Ei villieläimen kuulu olla liian luottavainen. Muuttomatkalla voi joku käyttää näiden luottamusta hyväkseen. Sitäpaitsi näitä, kuten muitakin lintuja, metsästetään surutta monissa maissa, myös EU:n alueella.
Mukava kuvasarja – leppoisa tunnelma. istuskelin eilen taas laivalaiturilla ja kuulin ylä ilmoista kirkumaa. Kolme haukkaa pelehti keskenään vastarannalla metsän päällä. Kuvailin niitä hetken ja just tutkin kuvia tarkemmin: tuulihaukkoja.
Jopas Sinulla on ollutkin mukavaa kuvattavaa! – Ihana kuvasarja tämä; ja mitä muuta löytyykään, kunhan ehdin selailemaan luontokuviasi aikaisemmista postauksistasi. 🙂
ATToivanen, Nuo näkemäsi haukat varmaan olleet emo ja poikaset, jotka olivat ruokaa hakemassa emolta. Pitävät joskus aikamoista mekkalaa.
Ruiskaunokki, tervetuloa vaan kurkistelemaan.
Upea kuvasarjakertomus, tätä oli hauska katsoa ja lukea, kun ei itse koskaan osaa/uskalla mennä niin syvälle metsään, että kohtaisi tämmöisenkin linnun.
PS Kyllä on edelleen hidasta tämä kuvien avautuminen mokkulalla, mutta näin aamulla varhain yhteys pelaa hieman nopeammin, joten kommentointi käy paremmin näin.
Iines, nämä eivät olleet (tai ovat edelleenkin) edes syvällä metsässä, vaan tässä ihan kotitieni varrella muutaman sadan metrin päässä. Joka päivä ohi kulkiessa niitä näkee, emot useinkin näen taivaalla kaartelemassa ihan koti-ikkunasta tai kasvimaalla mönkiessäni.
Ihan kivoja haukkakuvia. Eikös nämä tuulihaukat olleet taannoin melko harvinaisia suomessa. Ovatko ehkä lisääntyneet niinkuin varmaan merikotkatkin.
Tuulihaukkoja oli vielä 60-luvun alkupuolella runsaasti, mutta alkoivat sitten vähetä. Uutisissa kerrottiin vähän aikaa sitten, että Varsinais-Suomessa pesintä on onnistunut tänä kesänä hyvin. Tuulihaukoille on alettu laittaa pesäpönttöjä latoihin. Hyvä myyrävuosi on myös ollut yksi syy menestymiseen.