Tänään aamuviideltä näkyi taivaanrannassa valoilmiö, puoli tuntia aikaisemmin sinne ilmestynyt.
Mutta jo varttitunnin kuluttua maailma peittyi sankkaan sumuun. Kaksi tuntia piti auringon uudelleen näyttäytymistä odotella. Soudin saareen kuuntelemaan aamun ääniä. Halvat on huvitukset maalla.
Saaressa kuvasin mm. hämähäkinseittejä, jotka näkyivätkin hyvin kosteuden ansiosta.
irman kuvia 
Lumoava kuvasarja, erityisesti tuo ylimmäinen jota mielelläni katselisin olohuoneeni seinällä. Horisonttia ei näy…
Halvat on huvit joo, mutta tällaisia huveja ei mitata rahassa!!!! sillä mikään summa ei riitä korvaamaan aitoa luontokokemusta. Valokuva kertoo paljon ja se kannustaa, silti itse pitää kokea, ja kun sen kokee sen kyllä huomaa ja tietää 🙂
This misty, mysterious atmosphere… so unfamiliar, hence a bit scary.
Hienot aamumaisemat sinulla siellä, täällä tänään katselin aamusta auringonkajoa, en ulos mennyt kuvaamaan. Aivan mahtava hämähäkin seitti pysynyt vielä ehjänäkin.
Minä olen herännyt tällä viikolla joka aamu klo 4 tutkien josko maanantainen sumu palaisi, ei ole palannut enkä ole päässyt kuvaamaan… No, syksy tuonee myös lempikuvaussääni ulottuvilleni usein.
Taina, siellä se horisontti luuraa jossain sumun takana…
Petri, eipä mitata niin. En minä tätä maisemaa vaihtaisi ns. urbaaniin, vaikka maksettaisiin. Luonto on temppelini. Luonto antaa voimaa, on turvallinen paikka verrattuna asutuskeskuksiin. Tosin onhan ihminen luontoakin ”mestaroinut” aika tavalla, mm. oikeita metsiä ei tahdo enää löytyä mistään, kansallispuistoissa vähän rippeitä. Eteläisen suot ojitettu, jne. Mutta nyt mustikkaan, vadelmatkin jo näyttävät kypsyvän. Jospa jokin kantarellikin tulisi vastaan….
Finn, I took this picture at 5 a.m., it had been raining a lot in the previous evening. I took a rowboat and went to the small island in the second picture and listened to voices of Mother Nature. Not scary at all, quite opposite, I feel safe here.
Tia, ranta on parin minuutin kävelyn päässä. Aamut ovat hienoa aikaa.
Mari, edellisenä, keskiviikkoiltana, satoi kaatamalla, joten arvelin sumun nousevan. Olihan sitä aika paksulti, ihan pimeäksi teki maiseman, vaikka aurinko oli jo noussut. Sumusta tykkään minäkin.
Aivan upeat aamukuvat! Herkkää ja pehmeää. Pitäisikin joskus nousta aikaisin ja mennä rannalle.
U P E A T taideteokset – eipä tähän oikein muuta voi sanoa….
Uuna, syksyä kohden kun mennään, niin ei tarvitse ihan niin aikaisin nousta auringonnousun nähdäkseen. Paras kesä muutenkin on vielä edessä, elo- ja syyskuu.
Kiitos, Hanna.
Tuosta sumukuvasta tulee jo hiukan talvi mieleen!
Hieno kuva, sumu puree aina.
Olisiko vedellä ikään kuin jääpeite… jos tarkoitit ensimmäistä kuvaa. Minulle ainakin tulee siitä jää mieleen. Toinen on taas pimeä kuin talvella. Sumut lisääntyvät syksyä kohden mentäessä. Syksy on muutenkin hyvää aikaa.
Hieno tunnelma tuossa ensimmäisessä kuvassa – ihan kuin maalaus. Entisessä elämässä tuli noustua neljän aikaan kalaan – juuri kun aurinko nousee usvan takaa – hienoja muistikuvia…
Maisema pysyi tuon näköisenä vain vähän aikaa, muutaman minuutin. Sitten sumu laskeutui järvelle. Sumuisessa maisemassa on tosiaan jotain mystistä.
Melkein sydän pysähtyy taas kerran. Saisinpa tuon ylimmän tauluksi tuohon seinälleni… Kuvan voima on tajuttoman suuri.
Sinä, Irma, elät aamulla aikaisin, minä paremmin yön hiljaisuudessa (vrt. blogi).
Kesällä pitäisi ihmisessä olla sellainen on/off -nappula, mistä voisi kääntää univaiheen pois päältä. Millään ei malttaisi mennä nukkumaan, kun yötkin ovat niin hienoja. Nyt tosin jo vähän pimenevät, joten vähän helpottaa… Mutta aamut ovat parhainta aikaa, ainakin minusta.
Kuvatkin voivat toimia luonnonvoimien välittäjinä.