Järviruokoon ei sananmukaisesti voi olla törmäämättä veneretkellä.
Luhtavuohennokat kielet pitkällään rantakivikossa.
Ranta-alpit loistivat jo kauas yhdessä rantakukkien kanssa.
Joku rantakukka yritti piiloutua sarojen joukkoon, mutta onnistui siinä aika huonosti.
Juolukat hyppäsivät silmille saaren rantapenkalla.
Puolukat punertavat jo lupaavasti. Takana kukkii kanerva.
Kanervilla vieraili runsaasti sinisiipiä ja kimalaisia.
Kaarnikkaa eli variksenmarjaa tulee ihan mahottomasti. Mainio mehumarja.
Mustikanlehdet olivat kuivalla paikalla siepanneet ruskaväriä. Metsissä lehdet ovat vielä ihan vihreitä ja marjoja riittää jokaiselle.
Yövilkka vilkutteli puolukanlehtien keskeltä.
Kivikkoisessa saaressa ison kiven päällä kasvoi kallioimarretta.
Vihjaus syksyn saapumisesta. Saaren pihlajanmarjat.
irman kuvia 
Ihania kuvia.
Kiitos, Hannele.
jälleen, Suomen luonto vetää sanattomaksi kauneudellaan.
itse suorastaan joudun lähes euforiseen tilaan, kun pääsen veden ääreen. Joten nuo veneilykuvat koskettavat.
Kuinka paljon Suomen luonnossa onkaan erilaisia kasveja ja eläimiä, tässäkin oiva sarja kauniita otoksia, kiitos taas kerran kuvaelämyksistä.
Sasaliini ja tia, monenlaista maisemaa ja eläjää on tosiaankin karussa maassamme. Lisäksi vielä vaihtelevat kasvuympäristöt ja -olosuhteet maan eri osissa. Naapurimaissakin on helppo piipahtaa välillä…
Uskomattoman ihania nämä sinun kuvat! Näitä voisi katsella loputtomiin.
Kiitos, Marja. Kiva kun kävit laittamassa puumerkkisi.