Elokuu, parasta kesää eletään. Ainakin nuoren ohdakeperhosen mielestä.
Pienen kaverinkin on tämä ohdakeperhonen saanut pelto-ohdakkeelle.
Ohdakeperhosia on ollut tänä kesänä uskomattoman paljon. Ensin tulivat syreenienkukinnan aikaan vaeltajat Afrikasta. Nyt on liikkeellä uuden sukupolven edustajia.
Nyt ovat kukilla myös liuskaperhoset (herukkaperhoset).
Kauniita ovat hekin.
Samettisiipisiä metsänokiperhosia on lennellyt koko kesän kukilla.
Iloitaan nyt näiden olemassaolosta. Ensi kesästä ei taas tiedä…
Metsänokiperhonen hänkin.
Näitä isoja hopeatäpliä on loppukesästä näkynyt runsaasti.
Mesi maistuu heille kaikille.
Kauniit kuparikuoriaiset viihtyvät myös hyvin pelto-ohdakkeilla.
Horsmikossa räpytteli isotinayökkönen.
irman kuvia 
Paljon sinulla taas siellä kavereita ja eivät taida olla niin säikkyjä kun meillä. Tuossa ylimmässä kuvassa on mahtavat kuviot.
Tämä vastaukseni tulee mökkikoneelta 😉
Upeita kuvia perhosista ja muista ötököistä jälleen!
En paljon ehdi käydä blogeissa, ainoastaan silloin kun käyn pikimmiten kotona pyykkiä pesemässä tai muilla asioilla mutta syksy on kohta;)
Ohdakkeet näyttävät olevan herkkua! Ihmeen hiljaista täällä kylillä perhosten osalta vaikka tavallisesti naapurin nauhukset kuhisevat niitä tähän aikaan. Yyhden ohdake, herukka ja hopeatäplän olen nähnyt tänään liikenteessä.
Aivan ihania otoksia kauniista perhosista 🙂
Mukavaa elokuuta sinulle!
Kyllä niin hienoja kuvia taas perhosista sulla, että ihmetellä pitää.
Asutkohan jossain perhos-ötökkälaaksossa?
Mun perhoskokemukseni varmaan jää yhden käden sormiin. Taidan laittaakkin jonkun kuvan tänään, vaikkei olekkaan erikoisia, mutta kuitenkin edes joku perhonen mullakin.
Tia, kauniita ovat tosiaan perhosten kuviot.
Raija, taitaa olla monella muullakin kesällä tuollainen elämänrytmi. Lyhyestä kesästä pitää nauttia niin paljon kuin mahdollista.
ATToivanen, kummallista, ettei siellä näy perhosia tuon enempää, vaikka Leppävirta ei niin kaukana täältä ole. Tänään tapasin kaksi amiraaliperhosta, tämän kesän ensimmäiset. Sellainen varma elokuun merkki.
Kiitos, Hanna. Hyvää elokuuta sinullekin, kuten kaikille muillekin.
Harakka, en asu laaksossa. Ympärillä metsiä, peltoja, järviä. Kaikki perhoset ovat tasa-arvoisia, laitahan vaan kuvia näytille.
Nyt olen tosi vaikuttunut! Hienoja kuvia! Etenkin ensimmäinen on kerrassaan…sanat nyt vain loppuvat, kun se on niin hieno…valo heijastuu läpi…ja tausta…ja kaikki…
Kiitos, Uuna. Ei kai sinulta voi sanat loppua, kun kirjojakin kirjoitat…
Aah, niin suloisia ja kauniita kuvia!!! Ja ihan samat perhoset ja tiedätkö, tuollainen samanlainen jättiötti kiipeili siitepölyt selässä ja oikein pelästyin, kun se pörähti lentoonkin vielä, hah! otin siitäkin kuvan, on vaan tekemättä vielä 🙂 Kiitos paljon, että ehdit nimetä nuo perhoset mulle!
Jättiötti saattaa olla myös kultakuoriainen, ovat niin samannäköisiä kuparikuoriaisen kanssa, etten minä niitä oikein erota toisistaan. Siksi laitankin nykyään aina kuparikuoriainen… Tottakai hän lentää, siivet eivät ole nuo päällimmäiset, vaan sellaiset hennommat ilmestyy jostain piilosta. Pari päivää sitten tällainen kuoriainen paini toisen kanssa ohdakkeen kukalla. Lopulta toinen tipahti ruohikkoon. Lensi sieltä sitten toiseen ohdakkeeseen. Sympaattisia kavereita.