Patvinsuon kansallispuistossa, Koitere-järven pohjoispuolella, löytyy vielä luonnontilaista suota.
Hanhia ruokaili lähistöllä, mutten ehtinyt kuvaa ottaa. Tähän voi kuvitella metsähanhien ääniä…
Hopeisia riippumattoja ja muitakin viritelmiä oli rakennettu suon kasveihin tasaisin välein.
Juolukan lehtien ruskaa.
Rahkasammal rusottaa. Seurana suokukan lehdet.
Lahnalampi.
Hieno sää suosi suolla kulkijaa.
Karpalot kypsyvät.
Aamun perhonen suolla.
irman kuvia 
Tuttua seutua, nuorena poikana 70-luvun alussa tuolla tuli kuljeskeltua. Kameraa ei silloin ollut, mutta kiikareilla näkin sentään jotain. Pitäisi kait itsekin kuvata enemmän noita luonnon yksityiskohtia
Tämä oli minulla ensimmäinen vierailu Patvinsuolla. Yksi päivä (ja yö) vaan ei riitä mihinkään. Muun siellä päin käynnin yhteydessä oli tämä piipahdus kansallispuistossa. Maisemakuvat ja yksityiskohdat täydentävät toisiaan; jos kuvaa pieniä eläjiä ja kasveja läheltä, on hyvä kuvata myös laajempi näkymä niiden asuinpaikasta. Toisaalta maisemakuvien joukkoon on mielenkiintoista liittää kuvia seudun ”asukkaista”.
Upea hämähäkinverkko ja erityisen hienoja kuvia tuolla eiemmin kuikasta ja aamuisesta usvasta, wau!
Upeita kuvia jälleen! Tuo verkko on tosi hieno;) Konttaatko tai onko sinulla käytössä kulmaetsin?
Uuna, seitit ja usvat taitavat kuulua niihin lempikuvauskohteisiini. Kiitos.
Raija, ei ole kulmaetsintä. Filmijärkkärin aikaan oli, mutta myin sen pois, koska ei käynyt nykyiseen kameraani. Joten, konttaan, istun, mahallani röhnötän, milloin mitenkin.
Hyviä kuvia, niinkuin aina! 🙂
Onpas ruskaisia kuvia vaan ei tuskaisia. Seitti on tästä kuvasarjasta mieleisin. Selailen kuviasi päivittäin ja kun tietämätön olen, niin kysäisen, että millainen makro sinulla on käytössä, kun esim. ne sudenkorento kuvat ovat niin upeita. Sinulla on varmaan pitkä kokemus kuvaus puuhista ja varmasti vankka koulutus alalle. Olenko vallan väärässä.
Wiltteri, ei kai nyt sentäs aina… Kiitos.
Tarja, makroni on Canon EF-S60mm f/2.8. Kuvausta olen harrastanut kymmenvuotiaasta, jolloin sain ensimmäisen pienen kameran. Sitä ennen taisin kuvata myös äidin laatikkokameralla. Kaitafilmiaikaan jäi ”hiljaisten” kuvien otto vuosiksi, kunnes hankin filmijärkkärin lasten ollessa pieniä. Pitkä tauko oli sen jälkeen, kunnes hankin digipokkarin vuonna 2005. Digijärjestelmän hankin vasta pari vuotta sitten, halvimman mahdollisen, ns. harrastelijajärkkärin Canon EOS 400D. Mitään koulutusta ei minulla kuvaukseen ole.
Hienot värit sinulla suokuvissasi ja mahtava riippumattokin löytyi. Sinä siellä luonnon rauhassa, minä käväisin Espoossa ja Helsingissä kameran kanssa.
Se alkaa jo ruskattaa… Enää viikko ja kesä on ohi. Kuvista tulee ihan tuoksumuistuainen nenään.
Tia, viihdyn nykyään enemmän ja enemmän luonnonrauhassa. ”Etelän” kaupunkeihin ei ole vetoa eikä asiaa. Sellainenkin aika joskus oli.
ATToivanen, suolle taitaakin tulla ruska ensimmäisenä. Tosin siellä on osa kasveista koko kesän ruskan värisiä, kuten tuo rahkasammallaji. Suon tuoksu on unohtumaton.
Oikein hieno tuo seittikuva, valo kuultaa hyvin läpi. Suot ovat kyllä mun lempipaikkoja 🙂
Ihmettelin suuresti, kun luin viimeisimmästä Suomen Luonto -lehdestä tulokset kyselystä, mikä on suomalaisen mielimaisema. Suo jäi ihan häntäpäähän, vain muutama nainen äänesti suon puolesta. Minullakin suo on metsän ohella paikka, missä mielelläni kuljen/olen. Kiitos kommentista.
Hienoja kuvia suolta,!
Hämähäkkiverkko hieno.
Alemmassa postauksessa myös hienoja kuvia, usvakuvat hienoja!
Kiitos, harakka. Suo on mahtava paikka.
Suo vie mennessään! Suolla on niin monta ulottuvuutta; ne pitää vain nähdä. Kiitos, Irma, suoretkestä 🙂
Joskus haluaisin tehdä pitemmänkin retken suolla. Tämä oli sellainen pikavierailu, osana muuta käyntiä idässä. Paljon mielenkiintoista jäi näkemättä ja kokematta.