Jättiläinen Oulangan kanjonin reunalla.
Leväpartainen kivi.
Tontut huomasin, vaikka yrittivätkin piiloutua.
Kääpäpahka Oulangan kansallispuistossa.
Pyhäinhäväistys Saanalla. Norjalaisrakentaminen kauhistuttaa pientä kulkijaa.
Heinäpeikot.
Norjalla riittää kiveä.
Jäämeren oksennus. Meduusa.
Pykeija. Vanha suomalaisten kalastajakylä, Pikku-Suomeksikin mainittu.
Karvasinilatva, jonka ainut luontainen kasvupaikka Skandinaviassa on Pykeijan hautausmaa. Seuraavaksi sitä saa mennä etsimään Huippuvuorilta.
Saunaan olisi tehnyt mieli Pykeijassa, mutta lämmittäjää ei löytynyt.
irman kuvia 
Ihastuttavia kuvia. Sinulla on ollut antoisa kuvaus matka.
Nuo heinäpeikot on niin hauskan mallisia tuppaitta. Olen monet vuodet aikonut ja aikonut yrittää siirtää omaan pihaan. Kyllä ne luonnossa on kuitenkin omimmillaan, mutta kun ihminen haluaa ja hamuaa kaikkea kaunista. Joskushan näkee noita tupassaroja melko korkeitakin ja hämärässä ne on kuin metsän menninkäisiä.
Tuo norjalaisten lomakylä on kyllä hirvitys.
Oli todella antoisa matka, Pehmyt piirto. Paljon sellaistakin antia, jota ei tullut kuvattua – eikä pystykään kuvaamaan. Tuollaiset heinätuppaat tarvitsevat varmaan aika kostean kasvupaikan. Olen nähnyt niitä pelkästään sellaisessa ympäristössä, missä on joko vettä tai märkä maapohja. Minusta tuntuu kuin ne tuijottaisivat ihmetellen kuvaajaa.
Kilpisjärvellä alkaa luonnonrauha olla mennyttä. Norjalaisten hökkeleitä on joka puolella, talveksi on tulossa satoja asuntovaunuja keskelle kylää. Norjalaiset tulevat sitten pärräämään moottorikelkoilla Kilpisjärvelle, koska heillä niiden käyttö on rajoitettu ammattikäyttöön. Suomi on heille Villi Itä, jossa saa meuhkata mielin määrin. Alueella on Natura-alue ja Helsingin yliopiston tutkimusasema. Herkkä luonto erikoislaatuisine kasvi- ja eläinlajeineen on vaarassa.
Kyllä olet nähnyt paljon kaunista taas matkasi varrella.
Leväpartainen kivi oli jännän näkönen. Ja meduusa, yök!
Tämä meduusa olikin aika iso, läpimitta noin 70 senttiä. Useimmat näkemäni ovat olleet paljon pienempiä.
Tontuilla alkaa olla vuoden kiireisin aika edessä… KIvasti ehdit niiden lakit kuitenkin tallentaa :).
Vaikka luuli ne olevansa piilossa…
Kummastuttavin on tosiaan tuo betonineliö.
Kesäpaikkakunnallani, pienessä maalaiskylässä, rakennettiin vanhan kauniin kivikirkon kupeeseen, melkein kiinni siihen, harmaa neliskulmainen betonilaatikko, seurakuntatalo, niin että se peitti näköalan alapuolella avautuvalle merelle. Samalla estyi myös ikiaikainen kulku merelle, kun polku umpeutui. Ja arvaa. millaisia kirkon kuvia tulee, kun betoniloota peittää näkymiä.
Ihmetyttää, että tällaisia annetaan edes rakentaa tunturimaisemaan – tai yleensä mihinkään. Mutta eipä Kilpisjärvellä ole niin tarkkaa, pääasia että raha virtaa Norjasta.
Onpa upeita taas otoksesi. Tuo sinilatva on aivan lehtosinilatvan näköinen, varmasti sisko ellei serkku. 🙂
Kyllä tämä karvasinilatva on sukua sekä lehto- että kellosinilatvalle, kaikki kuuluvat samaan Polemonium-sukuun. Kellosinilatvaa taas kasvaa pohjoisessa Suomessa yleisesti. Kuvasin sitä kesäreissulla aikaisemmin.
saanallako nykyään tuollaisia hirmuhökötyksiä? :O voi hirvitys…!
mainio jättilinen ja tontut!
todella hienoja kuvia sinulla.
Eivätkä nämä ole ainoita hirvityksiä. Näitä on pitkin Kilpisjärven rantaa ja Saanan aluetta, ja koko ajan tulee lisää.