Pienet ihan pihalla

Joulupäivän 30 asteen pakkasessa pihan ruokintapaikkojen ympärillä kävi kova liikenne. Hömötiainen.

Kuusitiainen on aika paljon serkkunsa näköinen. Selvä tuntomerkki tällä on valkoinen viiru niskassa, mikä ei tässä kuitenkaan näy.

Punatulkut ovat arempaa sorttia verrattuina tintteihin. Herra kuikuili koivun oksalta.

Rouva oli rohkeampi.

Johan sitten hänkin rohkaisi mielensä, kun ei muorille mitenkään käynyt.

Etsi urpiainen tai kaksi.

Urpiaisen venyttelyhetki.

Parinkymmenen viherpeipon parvi pyrähtelee ruokintapaikalle ja takaisin puiden oksille.

Keltasirkut käyttäytyvät samalla tavoin.

Sinitintti osaa.

Advertisements

20 kommenttia artikkeliin ”Pienet ihan pihalla

  1. Lepis, samalla tunnin kuvaaminen tuossa pakkasessa oli hyvä testi kameran toimivuudelle. Hyvin se toimi, mutta akku tyhjenee kyllä vikkelään.

    Sulo, kaikkia lajeja en tähän edes laittanut. Puuttuvat: talitintti, harakka, närhi, käpytikka ja kolme oravaa.

  2. Sinulla sitä riittää kuvattavaa.
    Olen tuota omaa talvista ruokintapaikkaa tiiraillut ja siellä ei montaa lajia näy. Olisiko niin, että jossakin on paremmat pöperöt, täytyy lisätä tarjottavaa.
    Harakat käyvät kyllä melko kesyiksi, kun vierailevat ihan ikkunan luona ja vievät kaikki isommat palat mennessään.
    Keväällä vasta ilmaantuu lajien kirjo tuonne pihalle syönti puuhiin.

  3. Ompa teillä monenmoista ruokailijaa. Varmasti ihana seurailla. meillä käy ne tavalliset tintit, vaikka mukaviahan nekin ovat – punatulkkuja kaipaan, ovat niin upeita…..

    Todella onnistuneet kuvat sinulla taas 🙂 Mukavaa viikonjatkoa!

  4. Oi, miten hieno lintukavakadi! Miten ihmeessä ne pärjäävät – ja sinä?
    Hienoa nähdä punatulkkukin, sitä en ole vielä tänä vuonna nähnyt, muita sentään, vaikka en ole näin läheltä saanut kuvattua.
    Tosi kauniita kuvia 🙂

  5. Monta lajia sulla tosiaan siellä kerralla on, mahtava juttu! Minäkin toivoisin tuota punatulkkua lähemmäksi, vaan ei ainakaan vielä. Olin ihan samanlaisissa hommissa sunnuntaina kuin sinäkin joulupäivänä..

  6. On teillä ollut pakkasta ja vipinää, onneksi ruokaa löytyy. Meillä tällä hetkellä plussaa mittarissa ja jotain valkoista taivaalta tulee, eilen vettä, ei kivaa.
    Hienosti olet taas saanut pikkukavereita kuviin.

  7. Lajirikas kavalakdi sinulla, hienot kuvat. Litujen väritkin ovat niin loistavia kun luminen maisema on taustalla niitä korostamassa – kuka sanoo että pitää mennä lämpimiin maihin niitä näkemään?
    Kovat ovat joulupakkaset, pienillä on tankkaamista että jaksavat yön yli.
    Mukava kuusitinttikuva. Se on ormaalilämpötiloissa aika hankala kuvattava kun menee ja tulee eikä koskaan pysähdy.

    Onko sielläpäin muuten viherpeippokanta vielä ihan vahva? Se on monin paikoin kovasti harvinaistunut laji, oikein ihmetyttää mitä on tapahtunut. Jotakin samaa kuin varpusille vähän aiemmin?

  8. Pehmyt piirto, eri lintulajit tykkää erilaisista sapuskoista, joten kannattaa pitää tajolla muutakin kuin auringonkukansiemeniä. Kauranjyvät ovat esimerkiksi keltasirkuille mieluista syötävää. Niitä heitän maahan, koska sirkut eivät käy lintulaudalla. Paikka pitää tietysti harjata puhtaaksi välillä tai vaihtaa paikkaa. Kaikki linnuthan eivät edes saa avattua pienellä nokallaan auringonkukansiemeniä. Lisäksi olen laittanut ruokintapisteitä useampaan paikkaan pihalla. Ei tarvitse lintujen niin paljon jonottaa ruokaa. Tosin silloin kuluu tietysti siemeniä, talimakkaroita ym. enemmän. En aja mitään lintuja pois, saavat käydä syömässä rosvolinnuiksikin kutsutut närhit ja harakat. Kaikki ovat tasa-arvoisia.

    Hanna, mielellään seuraisin enemmänkin lintuja, mutta valoisa aika menee työpaikalla. Mutta kova liikenne varmasti on päivällä, lintulaudat ovat iltapäivällä yleensä tyhjentyneet. Joulun- ja uudenvuodenajan vapaapäivät ovat tässä onneksi välissä. Ja pianhan päivät pitenevät, niin ehtii lintuja viikollakin nähdä.

    Uuna, hyvin tarkenee. Pukeutumiskysymys, linnuilla tietysti tuo pörhistely ja kova tankkaaminen. Punatulkkuja ei ole kuin muutama kerrallaan näkyvissä, mutta hyvä niinkin.

    Elisa, tuo joulupäivä oli ainut aurinkoinen päivä joulunaikaan. Pakkasesta huolimatta kuvaamaan piti päästä.

    Tia, vesisade talvella on aika kamalaa. Mieluummin vaikka kolmekymmentä astetta pakkasta.

    Uuvana, kuusitiainen tulee ja menee sen vuoksi jatkuvasti, kun se vie siemeniä jemmaan metsään, puiden kuoren rakoihin, luulisin. Se on todellinen metsänlintu. Se ei jää nakuttelemaan siemeniä ruokintapaikalle, vaan nappaa siemenen ja viuhtoo metsään. Viherpeippoja on täällä mielestäni harvinaisen paljon. Useita parvia lentelee puiden latvoihin ja sieltä ruokintapaikalle. Parvessa noin 15-20 lintua. Viime vuonna näki paljon sairaita viherpeippoja (tahriintuneita nokkia), mutta tänä talvena ei yhtään sellaista ole silmään osunut. Varpusia en ole nähnyt täällä maalla enää vuosikausiin, mutta asutuskeskuksissa kylläkin. Kotieläintiloilla niitä myös kuulemma on.

  9. Arjaanneli, tirpakkeet varmaan vastaisivat lauluun: Paleltaa!

    Ilopisara, punatulkut ovat hieman varautuneita ihmisen suhteen, mutta jos jaksaa hiljaa odotella, tulevat nekin lopulta lähemmäksi.

  10. Kuulen joka talvi punatulkkujen huhuilua, mutta ovat aina niin korkealla puiden latvoissa. Lapsuudessa niitä oli joka puska väärällään talvisin. Kivat kuvat, älä palelluta itseäsi.

  11. Mukavasti viheltelevät punatulkut, ääntely erottuu hyvin muista. Tuon joulupäivän jälkeen ei pakkanen olekaan enää laskenut noin alas, tämä keskiviikkopäiväkin alkaa ihan sopivissa lukemissa, vain kymmenisen pakkasastetta.

  12. Hyvää ja kuvauksellista Uutta Vuotta 2010.
    Kiitos antoisasta ja opettavaisesta kuluneesta vuodesta.
    Sinun blogisi oli ensimmäinen johon tohdin laittaa kommentteja ja sain moniin kysymyksiini myös vastauksia.
    Blogiasi on opettavaista seurata ei ainoastaan loistavien kuvien myötä vaan myös teksteistä saa paljon.

  13. Kitos samoin sinulle, Pehmyt piirto. Muistan kyllä hyvin ensi vierailusi, blogisi nimikin oli alussa ihan toinen… Kaikki luonnossa kiinnostaa, siksi varmaan otan selvää asioista, joista en mitään tiedä. Mutta suurin osa on vielä hämärän peitossa…

  14. Onpas siellä hieno lajikirjo. Minä kun tarjoan tänä talvena pelkästään kauraa ja talimakkaraa niin kävijöitä on ollut vähemmän. Pähkinöitä kun laittas niin kävis syöttöpaikalla suhina, mutta ne kun yleensä viedään piiloon tai parin nokkasun jälkeen viskotaan menemään…

  15. Elämää riittää pakkasellekin. Punatulkut erityisesti kuuluvat talveen. Mikähän siinä onkaan, ettei talven lintuja kyllästy katselemaan? Kunpa pienille riittäisi ruokaa kovillakin pakkasilla.

    Ja Irmalla jaksamista jakaa kuva-aarteitaan kanssamme.

  16. ATToivanen, pähkinöitä laitan kourallisen silloin tällöin, lähinnä oravia ajatellen. Kyllähän nuo tuntuvat kelpaavan. Ovat vaan hävyttömän kalliita pähkinät.

    Tänään pihapuussa luurasi varpushaukka. Istuskeli männyn oksalla pitkän tovin pikkulintuja kyttäämässä. Yritin kuvata sitä ikkunan läpi, mutta eihän se onnistunut, kun on ikivanhat ”valuneet” ikkunalasit.

    Nettimuori, talvella on niin vähän ”liikennettä” luonnossa, että eläväiset pikkulinnut tuovat siihen vaihtelua. Syöttää niitä pitää, jos on sen homman syksyllä aloittanut.

    Kyllähän minä jaksaisin kuvia ottaa ja tänne laitella vaikka kokopäiväisesti, mutta työt haittaavat pahasti harrastusta. Onneksi päivät pitenevät kohta kovaa vauhtia, niin ehtii sitten vielä työpäivän jälkeenkin kuvailemaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s