Pakkasvaloa

Lauantaiselle Nokisenkosken reissulle pitää vielä palata.  Pakkasta oli riittävästi, 25 astetta. Aurinko maalaili maisemaa.

Matalilla rannoilla asustaa kivikansa.

Kultakylvyssä.

Ruovikko.

Koskenhenki.

Valosilta.

Punasteleva kivikansan edustaja.

Nokisenkoski sillalta. Tässä ympäristössä koskikarat viettävät talveaan. Saaren takana Miekkavesi.

Advertisements

23 kommenttia artikkeliin ”Pakkasvaloa

  1. Kyllähän se koskikin höyryää, ja kauniisti valossa höyryääkin. Tuo kultainen valo on niin ainutlaatuista ja kun se osuu veteen, niin sanatonhan se pieni immeinen on. (ainakin minä oon) Kosken henki yrittää vähän vielä piiloutua, vai peitteleekö se toista silmäänsä auringonvalolta? Mahtava kuva.. Valosillankin sait kuvaan. Kyllä meitä on hemmoteltu ihanilla säillä, kun kaikki ovat saaneet tästä valosta osansa. Jospa tällä jaksetaan vähän matkaa kulkea..kiitos Irma.

  2. Niin kauniita kuvia taas 🙂
    Talven valo on niin paljon moni-ilmeisempää kuin kesällä, ihania vaalenpunaisia ja kultaisia sävyjä.
    Meillä täällä nuo sävyt ovat nyt kadoksissa, lämpötila nousi taas nollan tienoille ja sää on ikävän harmaa 😦
    Toivottavasti pakkaset vielä palaisivat tännekin, vaikka toisaalta mieli jo kiirehtii kevättä kohti.
    Kiitos sinulle näistä lumoavista kuvista!

  3. Upea valo on sinua hellinyt! Tänään oli myös jotain mielenkiintoista sillä rintamalla nähtävissä.
    Ylimmäinen kuvasarjasta on huurteisuudessaan houkutteleva!

  4. Tosi kauniita kultaisia kuvia. Vesikansa ihastuttavan pulleroa ja koskenhenki pitää omistaan huolen ja pelottelee uskallikot loitommalle.
    Hienoa Irma, pidän näistä sinun kuvistasi paljon.

  5. Kyllä kivikansalla on hieno paikka asua. Kauniita ovat itsekin. Ja valo, aah!
    Kyllä tuossa koskenhengessä on vähän piirteitä näkistäkin; pelkäisin jos olisin lapsi, ja vähän nytkin, vaikka on niin kaunis.

  6. Kyllä sulla on hienot paikat olla ja valokuvata!
    Taas niin tosi kauniit kuvat, oikein pakkasen tuntee, hrr, ihan kymä tulee. Mutta onneksi aurinko kultaa kauniiksi kaikki ja lämmittää niin mieltä kuin koko kroppaakin!

  7. Krisu, valo oli oikeastikin luonnossa samanlaista tuona lauantaina. Lyhyt vaan on vielä aika auringon ollessa horisontin yläpuolella. Mutta joka päivä mennään muutama minuutti valoisampaa kohti.

    Elisa, aina ei tarvitse sanoja. Minäpä luulen, että koskenhenki oli vähän uninen. Koko Suomessa on tainnut viime päivinä olla aurinkoa, jonka valovaikutusta vielä lumi lisää. Kiitos.

    Risusydän, tosiaan, valo on erilaista eri vuodenaikoina. Tänään on täälläkin ollut pilvistä ja lunta tullut lisää, mutta pakkasta on ollut toistakymmentä astetta ja taitaa taas kiristyä. Kiitos sinullekin.

    Lepis, kiitos.

    Pehmyt piirto, kiva kuulla, että pidät kuvista. Kivikansalla on talviturkit yllä.

    Uuna, kyllä koskenhenki on oikeasti kiltti, mutta pitäähän sen yrittää näyttää pelottavalta, jotta lapset ei menisi koskeen.

    Wiltteri, kylmää ja kaunista Nokisella olikin. Kiitos.

    Harakka, kyllä maiseman kauneus korvaa pienen pakkasen – ja vähän kovemmankin. Nämä kosket eivät ole ihan nykyisen asuinpaikkani lähellä, mutta silloin tällöin pitää 30 km hurauttaa niillä vieraillakseen. Puolustaudun ”turhaa” ajoa sillä, etten käy kauppakeskuksissa sadan km:n päässä…

  8. Upeita kuvia! Ylimmässä olet hienosti tavoittanut veden höyrystymisen, seuraavassa veden hiljaisen liikkeen. Kaikissa kuvissa valo ja heijastukset ovat tallentuneet kauniisti.

  9. Hienoa, että meillä on kerrankin ihan kunnon talvi eteläistä Suomea myöten. Talvella pitää olla lunta ja pakkasta.

  10. Ai, että minä nautin sinun kuvistasi!
    Herkullinen kultakylpy, upea ruovikko ja valojuova.
    Kiitos kaikista näistä maisema- ja lintu- ym. kuvista,
    joilla ilahdutat lähimmäisiäsi!
    Nuska

  11. Upeata valoa kuvissasi. Hienoa hohtoa. Muutenkinkuvausaiheesi kiinnostavia. Toivottelen Hyvää Alkanutta Vuotta ja huomista loppiaispäivää ^_^.

  12. Vesi on kuin sulaa metallia, pronssia ja/tai kultaa. Ja koskenhengenkin tavoitit, vau!

    Pidän tuosta ruovikkokuvasta, hienot vaaka- ja pystyviivat ja eri värikerrokset.

  13. Kyllä, vesistöillä on aina oma vahva ”paikan henki”. Toki se on muillakin paikoilla, mutta erityisesti virtaavissa vesissä on voimakas ”persoonallisuus”. Siksi kai vaikkapa näkkikin on juuri siellä soitellut ja pyörteissä joskus vaaninutkin.

  14. Hanna, valoa voi olla niin monenlaista, ettei sen kuvaamiseen kyllästy.

    Uuvana, totta, eri paikoilla on omanlaisensa henki. Tunnelman muuttumisen toiseksi voi myös aistia esim. metsässä kulkiessa. Pari vuotta sitten kuljin minulle ennestään tuntemattomassa metsässä. Erään metsikön läpi kulkiessa saattoi helposti aistia ympäristöstään täysin poikkeavan tunnelman. Oli aivan hiljaista, tuntui hyvin oudolta. Paikka oli ikään kuin eristetty muusta metsästä, tunnelmaltaan. Tunne meni nopeasti ohi eteen päin kulkiessa. Mukana ollut kaveri tunsi myös saman kummallisen tunnelman. Tekisi mieli ensi kesänä mennä tarkistamaan, vieläkö tuo paikka tuntuu samalta. Jos vaan löytäisi sen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s