Kasveilla on nyt talvipalttoot yllä, joten on hauska arvuutella, kuka siellä sisällä luuraa. Aloitetaan helposta, tämähän on tietysti maitohorsma, Chamaenerium angustifolium.
Mesiangervo, Filipendula ulmaria, piti kiinni viimeisestä lehdestään.
Tämä lienee jonkinsortin hytykkä, eli kuuluu sienikuntaan.
Pihlajan, Sorbus aucuparia, tuntee jokainen.
Nokkostakaan, Urtica dioica, ei voi sekoittaa mihinkään muuhun.
Talvijuurekasta, Flammulina velutipes, voi bongailla syksystä kevääseen lahoavilta lehtipuilta.
Enokitake ylhäältä päin.
Haavanlehti, Populus tremula, on tämä. Uskokaa pois.
Harmaalepän, Alnus incana, pikku kävyt.
Lahoavalla lepällä kasvoi jotain sienikuntaan kuuluvaa. Saa vapaasti tunnistaa…
irman kuvia 
Talvivartisten kesävihantien tunnistaminen on jo tarpeeksi vaikeaa ja nyt sinä veit tämän aivan uuteen ulottuvuuteen: talventörröttäjien tunnistaminen ja sienet päälle! Wow! 😉
Kyllä sinä kaikenlaista löydät, hytyköitä, talvijuurekasta ja enokitaketta. Ethän nyt naruta, onko oikeasti noita hytyköitä ja enokitakkeita.
Mielenkiintoisia tunnistuskuvia ja löytöjä, mitähän sieltä kevään mittaan tulee esille.
Mielenkiintoisia kuvia. Valo kuultaa kauniisti hytykkään läpi. Tekisi mieli hypistellä 🙂
Hih! Hytykkä on hauska nimi ja näyttää ihan metsäkeijun tuulettumassa olevalta biletysmekolta 🙂
Enokitake, mielikuvituksekkaita ovat kasvitieteilijät olleet 😉
Kauniita kuvia taas!
Talviasuiset puut ja kasvit eivät ole helpoimmasta päästä tunnistettavia. Se tietysti helpottaa, jos on jäänyt lehtiä kiinni.
Toi kolmannen kuvan syheröt ovat ihan ohueksi leikattuja leikkeleitä – olisko kinkkua?
Lepis, helppohan noita törröjä on tunnistaa kuvatessa, kun ne voi sitten kaivaa lumen alta esille…
Pehmyt piirto, en naruta. Hytykät kuuluvat hyytelösieniin, en vaan tiedä, onko tämä pajuhytykkä, liuskahytykkä vai jokin muu… Enokitake on talvijuurekkaan japanilainen nimitys.
Häivähdys, minäpä hypistelin hytykkää!
Risusydän, nytpä on sitten hytykän tarkempi lajinmäärityskin tehty! Kiitos.
Hullukaali, sitten on tietysti silmut, jos lehtiä ei enää ole. Niiden perusteella tunnistaminen vasta haasteellista onkin.
ATToivanen, yhtä vankalla pohjalla on sinun tunnistuksesi kuin minun arveluni oravan jemiksestä…
Kuvat ovat jälleen kerran upeita, ja nuo nimet ovat kyllä hauskoja! Hytykkä näyttää minustakin sifonkiunelmalta 🙂
Voi hyvät hytykät sentään, miten hienoja kuvia ja paljon tietoakin samalla. Tunnistus on kyllä tämän jälkeenkin aika vaikeaa 😀
Paljon sieltä löytyi kivoja hytyköitä ym. kun vain osaa katsoa, olet saanut hienosti ne kuviinkin. Taas katselen silmät ymmyrsköinä osa ihan tuntemattomia, kuten eräs henkilö minulle tänään sanoi, että aina oppii jotain uutta, se on sitten toinen asia muistaako hetken kuluttua ;-D
Elisa, varsinkin sienien nimet ovat kiehtovia. On nuljaskaa, limaskaa, nahikasta, hiippoa, valmuskaa, tuhkeoloa, kuukusta…. Siinäpä olisi muuten kuvaamista, kun kaikki sienet etsisi etsimeensä.
Uuna, tuota hytykkää varsinkin saa tarkalla silmällä etsiä. Kokoa oli vain pari-kolme senttiä. Enpä ihan oikeasti tarkoittanutkaan näitä kuvia tunnistusoppaaksi, vaan ihan hupimielessä niitä kuvailin.
Tia, paljon jäi vielä kuvaamatta. Sää ei oikein suosinut tämänkäänlaista kuvaamista. Valoa tarttis olla enemmän.
Voi hytykät, mikä nimi oli tällä hytykällä, hauska!
Mutta hienon näköstä se oli, en ole muuten koskaan ennen tollasta hytykkää nähnytkään.
Hienoja kuvia taas niin lehdistä, kuin sienistäkin.
Taas sinä Irma osoitat, että katsomalla tarkasti ympärilleen saa ikuistettua luonnosta kaikenlaista taidetta!
Upeat kuva – jälleen kerran!
Kiitos, harakka ja Hanna. Nämä hytykät kasvoivat lahoavalla lepällä, pieniä ovat.
Talvipalttoot tekevät monesta kasvista niin vieraan näköisiä, ettei hevin uskalla sanoa, mikä on kyseessä. Kauneutta lumi ja talvi on taikonut ja sinä osaavasti kuvannut.
Sepä näiden bongailussa ja kuvaamisessa juuri onkin mielenkiintoista, kun ovat niin mystisiä. Kiitos, aimarii.
Hurmaavia löytöjä. Hytykkä ei jätä ketää kylmäksi, on niin veikeä!
Kiitos kun tajosit tämmöisen kierroksen makrosilmin varustettuna 🙂
Löytöjä tein enemmänkin, mutta paksu pilviverho ei suonut parhaita kuvausolosuhteita, joten jätin kuvauksen suosiolla toiseen kertaan. Makrosilmät pitää aina olla varulta mukana, tosin osa näistä on nähty ihan normaalisilmillä.
Hauskaa tunnistusta luonnossa. Hytykkä näytti sievältä ja herttaiselta.
Hauskaa näitä oli kuvatakin, Taru. Hytykkä oli luonnossakin hyvätapainen.