Kylmällä koskella karojen kanssa

Aina muutaman viikon välein pitää päästä Nokisenkoskelle koskikaroja tiirailemaan. Tänään oli sellainen päivä.

Karoja näkyi kuusi-seitsemän, saman verran kuin edellisellä kerralla.

Pesuhetki.

Taukojumppaa.

Tähystyspaikan vaihto.

Oma paikka.

Koskella tuli välillä olo kuin Yellowstonen kansallispuistossa, täällä vesi ei tosin kiehunut eikä höyry haissut rikille.

Lisää kylmää höyryä. Pakkasta 27 astetta.

Löytyyköhän kohta paikkaa ilman huurretta…

Nokisen ruovikko tänään.

Järviruoko.

Lyhyt on päivä vieläkin.

Tyyrinvirrallakin tuli piipahdettua tervehtimässä siellä talvehtivia laulujoutsenia.

Advertisements

42 kommenttia artikkeliin ”Kylmällä koskella karojen kanssa

  1. Kyllä minä hattua nostan sinulle näistä hienoista postauksista. Näkee, että olet todella menettänyt sydämesi Suomen luonnolle. Oli sää millainen tahansa, niin sinä nautit luonnosta ja löydät sieltä sen talven kauneuden. Sinä teet työn ja me nautimme tuloksista.
    Todella nautittavia kuvia, rutistus sinulle.

  2. Aivan ihania kuvia jälleen, joutsenta voi melkein käsin koskettaa ja tuo järviruokon valkoinen pehmeys, koskikara taitaa pikemmin tiirailla sinua….=)

  3. Huikeaa! Minua ei saisi näillä keleillä näkemään mitään kaunista missään… 😮 Erityisesti nuo ’yellowstone’ kuvat kivistä ovat mieleen.

    Kai siellä muuten tarkenisi, mutta kylmää kameraa sormeillessa tuntoaisti on kateissa hyvin nopsaan.

    Muista pysyä lämpimänä!

  4. Ihania kuvia. Tänään(kin) oli niin kylmä että kyllä kuvaamaan lähteneille on nostettava hattua. Hienoja fotoja oletkin taas ikuistanut.

  5. Oletpa päässyt lähelle tuota arkaa lintua tai ainakin se ainoa yksilö jota itse olen viime vuonna päässyt kuvaamaan oli arka. Ja kauniita talvisen joen kuvia oli postauksesi täynnä. Sinä ja kamerasi tarkenet, mä taidan näillä keleillä armahtaa omaa kuvaushärveliä… 😉

  6. Upeita kuvia, näyttää ihan kuin karan kanssa olisitte olleet ihan nokitusten. Ja aikas pyöreä on kara, pörhisteleekö sekin näin pakkasissa?! Huurrekuvat ovat myös mainioita. Millaisessahan huurteessa olit itse kuvausreissun jälkeen? Hui sentään, samat lukemat kuin täälläkin!
    Höyrykuvat ovat myös erittäin kauniita, ihan kuin tosiaan toisesta osasta maapalloa. Joko olet sulanut? 😉

  7. Hienossa valossa olet päässyt karoja kuvailemaan. Kyllä se valo tekee kuvan. Minun harmiksi Konnuksen karat viihtyvät varjossa. Tuttu näky toi höyryävä koski. Se vain harmiksi rajoittaa näkyvyyttä. Joutsenkuva on todella kylymä. Ei voi kuin ihmetellä kuinka ne tarkenee. No, vedessä on varmasti lämpimämpää kuin jäällä.

  8. Hui mitä kylmänhönkää siellä leijaili kivien päällä, ei ihme, että karakin joutuu jumppaamaan.
    Kuva järviruokosta puri minuun erityisesti, todella kauniit värit.

  9. Pehmyt piirto, jos olisi mahdollista, viettäisin kaiken liikenevän ajan luonnossa kulkien ja kuvaillen. Tai vaikkapa vain oleillen. No, sekin aika vielä koittaa… Viikonloppuisin on lähdettävä ulos, oli keli mikä hyvänsä. Rutistus ei tehnyt ollenkaan pahaa. Kiitos.

    Heli, kyllä karat pitävät kuvaajaa silmällä, eivät ihan lähelle päästä. Mutta enemmän niitä kiinnostaa nyt ruoan hankinta koskesta. Joutsenen kuvasin ylhäältä sillalta.

    KooTee, vielä kun saisi kameran puettua lämpimästi. Oli muutaman tunnin kuvauksen jälkeen huurteessa sekin. Pakkasta oli yöllä 32 astetta, nyt on lauhtunut jo kymmenisen astetta.

    Lepis, hyvin pysyy lämpimänä, tarpeeksi monta kerrosta vaatetta vaan päälle. Kädetkin pysyvät lämpiminä fleece-rukkasissa, joissa avattavan hupun alla kynsikkäät. Sinne vaan sormet piiloon kameran raplaamisen jälkeen.

    Häivähdys, aivan uskomaton oli maisema eilen joka paikassa, aamusta iltaan. Sitä senkun vaan ihmetteli ja kummasteli. Tänään onkin pilvinen päivä ja pientä lumisadetta.

    Halo e, minua ei saisi mikään pysyttelemään sisällä niin hienolla säällä kuin eilen oli. Onneksi tuli lähdettyä, nyt sunnuntaina maailma on vetäytynyt pilveen.

    Wiltteri, olin noin kymmenen metrin päästä karasta. Juurikaan lähemmäksi en ole niitä päässyt. Nokisella ovat varmaan tottuneet hyvin ihailijoihin, lintubongareita ja kuvaajia siellä käy aika paljon, kauempaakin.

    Elisa, olen aina nähnyt karat samannäköisinä pulleroina. Vedenpitävä sen höyhenpuku ainakin on, jonka se pitää hyvin rasvattuna. Joutuuhan se jatkuvasti sukeltelemaan ruoan perässä. Eipä ollut minullakaan mitään hätää kuvauksen aikana eikä sen jälkeenkään, kun oli tarpeeksi vaatetta päällä. Muistutin varmaan michelin-mummoa… Mutta kameran akut tyhjenivät pikavauhtia! Onneksi oli vara-akkuja matkassa.

    ATToivanen, varjossa näistäkin karoista suurin osa oli, mutta välillä joku lennähti aurinkoonkin. Kyllähän nämä pohjoisen linnut, kara ja laulujoutsen, ovat pärjänneet täällä ihmistä kauemmin, joten hyvät lämpöeristykset ja muut systeemit niillä täytyy olla.

    Taru, koski jäätyi ihan ”silmissä” jatkuvasti lisää, riitettä syntyi koko ajan lisää ylävirtaan. Kiitos sinullekin kommentista.

  10. Mari, nyt ei ole kuvauskohteista pulaa. Koko luonto näyttää kuvaukselliselta. On jotain jokaiseen makuun. Kiitos.

  11. Kaunista on ja mielenkiintoista ettei vesi ole jäätynyt kokonaan, on siellä teilläkin aikamoisen kylmää. Kylpiöitä riittää oli sää mikä tahansa ja sinä tarjennut siellä olla kuvaamassa.

  12. Tia, virtapaikka ei jäädy talvisin, siksi karat tulevat Pohjois-Norjasta tänne talvehtimaan. Syövät kosken pohjasta koskikorennon toukkia ym. Korentojen kuoriutuessa niillä vasta juhlat alkaakin. Vaatetta riittävästi, niin tarkenee.

    Sampsapellervo, kylmä olikin. Ei joutsenta palele, pohjoisen lintu. Mutta ruokaa pitää saada.

  13. Miten oletkin päässyt noin lähelle karoja. Hienot heijastukset veteen.
    Hurja pakkanen, koski höyryää ja varmaan hengityksesikin.
    Kaunista luontoa ja ihania kuvia!
    Laitoin itsekin juuri lintukuvia, mutta ne ovat tuttuja pihavieraita.
    Olet kenties kadottanut minut, kun lennän yhtä vikkelästi kuin kuusitiainen pihallamme.
    Terveisin Uuna
    http://uuna.vuodatus.net/

  14. Nyt sinulla on kyllä niin upeita kuvia etten tiedä mitä sanoisin! Karoista olet saanut todella tarkkoja kuvia. Lisäksi maisemakuvat ovat upeita! Ja viimeinen joutsenkuva on kiva yllätys… Täälläpäin niitä ei ole näkynyt enään moneen kuukauteen. Oli sinulla kyllä todella antoisa reissu.

  15. Ihanaa, sinä tarkenet tollaseen pakkaseen ottamaan kuvia ja me saadaan täällä lämpimässä nauttia niistä!
    Ja kun vielä on näin todella kauniit kuvatkin vielä, niin me nautimme!

  16. Ja minä nautin siitä, että pääsin ulos ja kuvailemaan. Nyt helpotti taas ensi viikonloppuun asti. Kiitos, harakka.

  17. Upeat pakkaskukkaset on karalla alustana noissa yläkuvissa. Hienot kuvat, aurinko kiiltelee ihanasti pienen linnun silmässä.
    Yellowstonemaiset on höyryt, tuo koski on varmaan hieno näky.

  18. Uuna ja Ankia, kaivoin kommenttinne juuri roskiksesta! Miksiköhän sinne joutuivat, kun eivät aikaisemmin… Henkimaailman juttuja. Uuna, en ole sinua kadottanut, mutta löysin sinut taas yllätyksekseni wp:n blogistasi myös!

    Kiitos molemmille kommenteista. Eilinen koskireissu oli kyllä antoisa. Molemmat kosket pysyvät avoimina läpi talven, Nokisella talvehtivat pohjoisen karat ja Tyyrinvirralla muutamia joutsenia. Mitä kovempi pakkanen, sitä komeammat höyryt.

  19. Uuvana, lyhyellä putkellani karat sain kuvattua noin kymmenen metrin päästä. Onneksi olivat auringossa, tyypillisesti istuskelevat yleensä kauempana jään reunalla ja varjossa. Olivathan ne Yellowstonenkin höyryt komeita (vierailin siellä 40 vuotta sitten!), mutta kyllä nämä ovat kuitenkin mieluisempia.

  20. Nyt olen tartuttanut tuon roskistaudin näköjään sinuunkin. Juuri kyselin wp:n blogissani, eikö sinulla ole mitään ongelmia, mutta sitten menin vuodatukseen käymään ja siellä kerroitkin, että ongelmia on. Onneksi ei vain minulla, ei siis johdu minusta, vaan on jokin laajempi juttu.

    Nyt kun selvisi, että minä en vajavaisine taitoineni ole syypää roskisongelmaan, palaan kyllä wp:n puolelle. Ajattelin jo etten hallitse tätä, mutta ehkä sittenkin 😀

  21. Uuna, tuskin on sinun syytäsi, eiköhän taudin jäljet vie sylttytehtaalle… En voisi kyllä kuvitellakaan olevani muualla kuin wp:ssä – tämäkin kommenttiongelma varmaan selviää aikanaan.

  22. Aivan tajuttoman hyvin onnistuneita koskikara -kuvia. Onnittelut! 🙂
    Itse onnistuin kuvaaman eilen ensimmäiset koskikarani, mutta kyllä jäivät kuvani vaatimattomiksi näiden rinnalla. Minun kuvissa ei näy kuin musta möykky…
    Valoa oli tietysti liian vähän ja kuvat on otettu varjossa, ja kaukaa kohteesta, mutta silti. No olihan sitä koskikaran sukeltelua kuitenkin mukava livenä seurata, jotain hyvää siis 🙂

  23. Kiitos, Jape. Tämä kara sattui istuskelemaan sopivalla kohdalla, joten pääsin hiipimään suhtkoht lähelle. Varjossa tästä tummasta linnusta ei tosiaan saa selviä kuvia, ainakaan näin lyhyellä linssillä. Valo tekee ihmeitä. Mutta vaikkei yhtään kuvaa ottaisi, voisi näitä katsella ja kuunnella (visertely!) tuntitolkulla.

  24. Maamme luonto tarjoaa upeita kuvauskohteita kaikkina vuodenaikoina. Upeita kuvia! Miten vältät käsien kylmettymisen?

  25. Hyvät koskikaramaisemat siellä on. Täällä on yksi Vanhankaupunginlahdella, olen nyt nähnyt sen kahtena eri päivänä, mutta kummallakin kerralla jäi aika kauas. Nyt on ollut niin kylmäkin, että ei ole tehnyt mieli mennä päivystämään ja katsomaan, sattuisiko se tulemaan lähelle.

  26. Totta, Liisa. Kuvauskohteista ei ole pulaa. Kädet pysyvät lämpiminä fleece-kynsikkäissä, joissa on avattava huppu sormien päällä. Testattu on tämän talven pakkasissa monet kerrat, lämpimät ovat. Sormet voi ottaa hupun alta esille kameran näpräämisen ajaksi ottamatta käsineitä pois käsistä.

    Sakari, taitavat olla julkkiskaroja siellä Vanhankaupunginlahdella. Useammallakin blogilla olen nyt nähnyt niistä kuvia. Eksoottinen pohjoisen tuulahdus karat ovat täälläkin näin talvisin. Keväällä palaavat taas kotiinsa pesimään.

  27. Se minunkin kuvaama koskikara on kuvattu vanhankaupunginlahdella Helsingissä, eli jouduin hiukan matkustamaan sen nähdäkseni. Aika moni sitä siellä haeskeli ja kyseli että onko sitä näkynyt. Kyllähän se siellä näkyi, kun se kosken vartta muutaman sadan metrin matkalla prähteli. Harmillista kun valo oli niin huono ja se oli niin varjossa ja etäällä, jotta kuvani ei oikein onnistuneet…

    Saako Irma kysyä, että millaista kuvauskalustoa sinulla on? Kamera? Putket?

  28. Saapi kysyä. Kamerani on muutama vuosi sitten hankittu Canon EOS 400D. Kameran mukana tuli 18-55 mm ”kittilinssi”, jolla kuvaan mm. maisemakuvia. Karojen lähikuvat on otettu 55-250 mm:n objektiivilla. Lisäksi on makrolinssi EF-S 60 f/2.8, johon olen suuresti mieltynyt. Käytössä eniten kesällä, kunhan kaikenmaailman öttiäiset ja kasvit ilmestyvät näkyville. Tuo pitempi putki tuntuu useimmiten riittämättömältä, joten suunnitelmissa on kevään mittaan hankkia vähän ulottuvampi linssi. Tai sitten ei. Haaveita pitää olla. Eli peruskalustoni on ihan harrastelijatasoa, harrastelija kun olen. Luonnossa kulkeminen ja sen tarkkaileminen on minulle kuitenkin tärkeintä, kuvaaminen tulee siinä ohessa. Näin ollen kalusto ei saa painaa kovin paljon. On minulla vielä hengissä pari vanhaa pokkariakin, jotka pääsevät vielä mukaan esim. marjareissulle.

  29. No haaveita pitää toki olle, Irma. kenties ne joskus toteutuukin… 🙂

    Valokuvauksessa kalusto ei ole se tärkein elementti vaan kuvaaja ja hänen luovuus. Se on tärkeintä ja mielestäni se puoli tuntuisi sinulla olevan kunnossa 🙂

    Ei huippukalustollakaan sen kummoisempia kuvia ota, jos ei ole näkemystä ja taitoa ottaa kuvia. Ei se kaikilta suju, mutta hyväksi kuvaajaksi voi kyllä harjaantua. Se on lohdullista meille muille harrastajakuvaajille 🙂

  30. Upeaa – niin täydellisen ihania kuvia suomalaisesta luonnosta, joka on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä, kauneutta!

  31. Tyrmäsit taas meikäläisen luonto-otoksillasi. Siis ihan positiivisesti 😉 Koskikara on symppis, en ole sitä ikinä nähnyt, mutta tykkään kun se on aika sissi ja erikoinen otus. Lumipallerot on kauniita ja rannan heinikot ja kaikki. Upeaa.
    (Katson just kymppäuutisia, siellä on Hanna-hanhi joka käy saunassa ja se kuivattiin sitten hiustenkuivaajalla… höh)

  32. Tuuluska, toivottavasti ei pahemmin käynyt. Karalla on tosiaankin aika erikoiset elintavat, symppis ehdottomasti.

  33. Krisu, niin oli. Aikansa kutakin, nyt tulee lunta taivaan täydeltä ja pakkastakin vain vaivaiset kymmenen astetta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s