Yllätysbongaus

Maalaisoravat suhtautuvat ihmiseen yleensä varauksella eivätkä juokse heiluhäntä viidentenä jalkana vastaan sellaisen otuksen nähdessään, päinvastoin. Tämän tupsukorvan yllätin kuitenkin itse teossa, kaivamassa auringonkukansiemeniä lumen alta.

Yhtä yllättyneitä oltiin molemmat. Yleensä tämän kavereineen näen ikkunasta tai aamulla ulos mennessä lintulaudan alla. Silloin ne ottavat pikapikaa jalat alleen ja ponkaisevat metsän suojaan.

Tämäpä jatkoi muina oravina syöntiään, vaikka olikin joutunut ”tähtäimeen”. Taisi olla kurrella nälkä.

Kiitos.

Mainokset

31 kommenttia artikkeliin ”Yllätysbongaus

  1. Taitaa olla kurreilla syötävät vähissä itse metsässä, koska niille on kelvannut männyn kävytkin. Kuusen kävyt kuulema syödään ensin. Komeet punaruskeat rukkaset hänellä.

  2. Tänään tuli lunta koko päivän, yöllähän se jo alkoi. Joten ruokailupaikkojen ympäryksetkin oli paksussa lumessa, niitä monta kertaa päivässä kävin sutimassa puhtaaksi. Ja ruokaa sai lisäillä useammankin kerran, kun lintuja kävi jatkuvalla syötöllä. Laitoin tarjolle ekstra-annoksen pähkinöitä näille heiluhännille.

    Taru, poistin toisen kommenttisi, joka oli joutunut roskiin. Juuri äsken huomasin.

  3. Onpa mahtavan suloinen orava, hienot kuvat olet saanut napattua sähäkästä kaverista! Ihailen näitäkin otuksia, tosin kaupunkioravat ovat välillä liiankin uteliaita ja hyvä jotteivat kiipeä housunlahjetta pitkin…

  4. Elisa, on varmaan hyväkin, että pelkäävät joskus ihmispetoa. Onhan näitä aikoinaan metsästettykin ahkerasti… Jospa ihmispelko on niillä selkäytimessä.

    Taina, muistanpa hyvinkin Helsingin-vuosiltani housulahjetta pitkin kiipeilevät kurret. Mutta suloisia ovat – ja tänä talvena nälkäisiä, kuten ATToivanenkin kommentissaan sanoo.

  5. Uskon myös, että nälkä voitti pelon. Ehkä tiesi, että olet kiltti. Minä katselin toissayön kuutamossa, kun jänis oli syömässä lintulaudan alta auringonkukansiemeniä. Sillä on oikein polku siihen, niin monesti on käynyt.

  6. Aimarii, jänis käy täälläkin ”yöjalassa”, jäljistä päätellen. Tosin jäniksiä tuntuu nyt olevan aika vähän.

  7. Voiiii, ihanat kuvat!!!
    Siis niin sulonen pikkunen, on se kuin kakara, pää lumisena siellä jotain hakee ja kaivaa, ei välitä muista sillähetkellä, kun on jotain tärkeetä löytymässä!
    Meinaan ruokaa, sillä oli selvästi kamala nälkä!
    Lumi on peittänyt varmaan monessa paikkaa tänään ruuat maasta.
    Hieno kuvasarja oravasta!

  8. On tämä aika hellyttävä olento. Ikävä vaan, että luontainen ravinto on nyt vähissä metsässä. Linnut kyllä tiputtelevat lintulaudalta siemeniä lisää. Harjasin lumet pois lintulaudan ympäristöstä ja vähän kauempaakin, jonne laitoin heiluhännälle maapähkinöitä tarjolle.

  9. Jopas hauskat kuvat. Hän näyttää aidosti yllättyneeltä tuossa toisessa kuvassa, lakki hauskasti lumessa.
    Viimeinen kuva on tosi kaunis, pohdiskelevasti kurre siinä katselee (taitaa tosin katsoa suoraan kuvaajaa eikä poispäin, niinkuin ihmisistä helposti näyttää. Oravahan katsoo usein vähän samoin kuin linnutkin yhdellä silmällä suoraan sivulle).
    Komeat on tosiaan kintaat kurrella. Näitkö oliko hätä kuinka pörheä? Siitähän kai näkee onko hyväkuntoinen ja onko ruokaa ollut tarpeeksi.

    Maalla juuri viime viikonoppuna katselin kun oravat olivat pudotelleet todella paljon kuusen oksankärkiä, eli latvasilmuja oli syöty. Ison kuusen juurella oli oksankärkiä oikein mattona lumella. Kumma kyllä samassa kuusessa ja ihan viereisissäkin näkyi myös käpyjäkin vielä – eiköhän niissä ollut siemeniä vai mikä oli vikana?

  10. Kyllä näillä kurreilla on ihan kunnon pörheät hännät, olen niiden usein nähnyt painelevan metsään tultuaan yllätetyiksi ruokintapaikalla. Kolmekin oravaa on joskus ollut yhtä aikaa syömässä.

    Sivuttain tosiaan katselee orava toisella silmällä. Linnutkin kallistavat usein päätään sivulle, kun katsovat ylös tai alas yhdellä silmällä.

  11. Hauska sarja ja ilmeikkäät kuvat! Kyllä osasi kurre poseerata, vaikka ei tiennyt sitä tekevänsä. Nälkä on hyvä houkuttaja.

    Pidän toistaiseksi wp:n kirjautumisen päällä, niin pääsen kommentoimaan. Kolahtaa niin ilkeästi tuohon lonkkaan, kun putoaa roskikseen 🙂

  12. Uuna, tupsukorva piti kuvaamista varmaan ruokarauhan rikkomisena.

    Paras pysyä ainakin niin kauan wp:n kirjoissa, kunnes saavat (jos saavat) ongelman korjatuksi. Tosin en tiedä, yrittävätkö edes korjata, jos eivät pääkallopaikalla tiedä koko ongelmasta…

    Katriina, suloinen on pieni karvainen kaveri.

  13. Ainakin tarjoilu maistui hyvin. Luulenpa, että karvakorva piti ihan omana ansionaan ruokapaikan löytämistä. Häirikkökuvaajaan tuskin osasi sitä yhdistää. Tai, mistäpä tuokakaan ihan varmasti tietää…

  14. Luulenpa, että myös lumipyryllä oli osuutensa oravan havaintokyvyn herpaantumisessa. Lumi myös pehmentää äänet tehokkaasti.

  15. Hanna, kävin vilkaisemassa haasteesi. Jokin päivä sitten samaan haasteeseen jo vastasinkin, mutta onhan noita kansioita säilöttynä ulkoiselle kovalevylle ja aika monelle levyllekin, suloisessa sekamelskassa. Jospa vaikka neljännen levylaatikon neljännen levyn neljännen kansion neljäs kuva… Joten kunhan ehdin, varmaan vastaankin haasteeseesi. Kiitos.

  16. Onhan nämä aika veijareita, Mirja. Joutuvat turvautumaan tänä talvena hätäravintoonkin, kuusen silmuihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s