Koskella

Terve taas!

Täällä sitä vaan edelleen vietetään talvea Nokisenkoskella.

Saapuva kevät pistää visertelemään entistäkin enemmän. Keväällä laitetaankin taas nokat kohti kotiseutuja pohjoista Norjaa ja Ruotsia. Silloin tulevatkin tänne koskelle telkät meuhaamaan, ja sitähän ei kukaan kestä kuunnella. Ruokarauha on mennyttä.

Hyvä talvilomapaikka tämä Nokinen.

Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Samaa mieltä minäkin.

Voisihan tämä ru0anhankinta olla joskus vähän helpompaakin. Tätä ikuista kyttäilyä ja sukellusta.

Oikeassa olet, aamusta iltaan tätä samaa…

Eikä läheskään joka kerta löydy syömistä.

Mutta tänne palataan kuitenkin taas ensi syksynä.

Advertisements

17 kommenttia artikkeliin ”Koskella

  1. Upeat kuvat! Miten lähellä oikein olit karoja? Tuo ensimmäinen kuva, lähikuva, aivan kuin hän poseeraisi sinulle! Hieno kuvasarja.

  2. Aamuteeveen luontopätkässä sanottiin että talviset karamme ovat Norjasta, ja kesäiset karamme ovat lähtevät talveksi etelämmäksi Viroon ja Venäjällepäin. Sympaattinen lintu, jonka touhuja on kiva seurata.

  3. Kylmän karaisema kaunis kara! Upeita kuvia taas, miten olet noin lähelle päässytkin. Ensimmäinen, kolmas ja kuuden kuva erityisesti mieleeni. Nokkakin komeasti auki kolmannessa 🙂

  4. Elisa, lähimmillään kuvasin karaa vajaan kymmenen metrin päästä, kuten tuossa eka kuvassa. Kuvaa on rajattu aika paljon.

    Pehmyt piirto, kuvasin nämä karat sunnuntaina naapurikunnan koskelta. Samalla reissulla kävin myös tapaamassa edellisen postauksen laulujoutsenia, muutaman kilometrin päässä toisella virralla.

    Haloefekti, näinhän se on. Karat muuttavat aina talveksi kohti kaakkoa, kotipaikasta riippumatta. Aika hassua, mikseivätköhän ”meidän” karamme jää tänne vapaille koskille talvehtimaan… Symppiksiä ovat he.

    Uunas, en ihan noin lähelle oikeasti päässyt, osaa kuvista on rajattu karan lähempää tutustumista varten. Karat visertelevät koko talven, mutta kevättä kohti mentäessä laulu vaan lisääntyy. Ihan vahingossa sain tuon nokka-auki -kuvan.

  5. Sydäntälämmittävät kuvat kivasta karasta, vaikka tuo ruokailu aika hyistä puuhaa onkin. Sehän tosiaan kohta lähtee pois. Jostain luin vanhan tarinan, jonka mukaan västäräkki ja koskikara eivät ole kamuja, joten eivät ole Suomessa yhtä aikaa. On ne varmaan oikeasti kuitenkin ^_^.

  6. Eivät varmaan nämä karat ole kylmästä moksiskaan, kun ovat arktisiin oloihin sopeutuneet. Pesiihän näitä jonkin verran Suomenkin puolella, joten varmaan siellä rantakivillä kara ja västäräkki monasti kohtaavat. Tuo tarina tarkoittaa varmaan Norjan karoja ja Suomen västäräkkejä.

  7. Hienot koskikarakuvat. Ei ole helppoa karankaan elämä, ainakaan näin ihmisen näkökulmasta katsottuna. Joskus olemme Lapissa katselleet yli 30 asteen pakkasessa pienessä sulapaikassa sukeltelevaa karaa, tiukassa on hänen ravintonsa.

  8. Tosi hienot kuvat koskikarasta.
    On se vaan ihme lintu, kun sinne sukeltaa jäiseen veteen, eikä edes palele!
    Ihan se sulle poseeraa selvästikkin.

  9. Ihanat kuvat! Oikea hyväntuulen kuvasarja tekstineen. Kiitos tästä esityksestä, pidin niin kovasti : )

  10. Risusydän, mielenkiintoinen on pikku karan elämä. Ihmeesti sekin vaan pärjäilee luonnossa.

    Harakka, ihmelintu on hän.

    Taru, kiitos.

  11. Nämä ovat niin kiehtovia olentoja, että heitä on päästävä aika ajoin tiirailemaan. Keväinen viserrys tulee koskella vastaan keskitalvellakin.

  12. Hienoja kuvia koskikaroista. Katselin niitä Äyskoskessa aikoinaan Hienoja lintuja ja hienoja kuvia. Kiitos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s