Iso luuta

Eilen tulivat lumet vauhdikkaasti alas puista. Taivaalla ei näkynyt yhtään pilveä, mutta metsässä kävi aikamoinen tuiske.

Lumen mukana puista putosi myös oksankappaleita, neulasia ja muuta tilpehööriä.

Puut huokailivat helpotuksesta, kun pääsivät taakastaan. Tuuli on nyt metsän kaveri.

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Iso luuta

  1. Hienot lumiverhot siellä tippuvat! Timantteja ja valopalloja – kyllä talvella on kaunista, sitä ei voi kieltää..

  2. Lepis, olisikohan metsän haltija Tapio laittanut väkensä hommiin, Tapion riihenpuinniksihan tätä on ennen sanottu. Ja metsänkylvöksi. Muutaman lumisuihkun sain minäkin. Kiitos.

    Elisa, eilinen tuuli jätti oksille vain sitkeimmät lumimöykyt. Mutta vielähän lunta ehtii tänä talvena tulla lisää… Jännä oli olla metsässä, kun joka puolella tupsahteli ja pöllähteli.

  3. Onpas tosiaan taianomaisia kuvia. Etenkin tuossa keskimmäisessä oikein korostuu lumen putoava liike, kun kuvassa on nuo pitkät rungot.

  4. Uunas, satuinpa menemään metsään sopivalla tuulella. Eihän noin voimakkaita tuulia ole vielä ollutkaan tänä talvena, joten koko lumenkertymä oli vielä oksilla.

    Kaisa, olihan olo kuin taikametsässä, joka puolella tupsahteli, pöllähteli, suhisi ja naksui. Naksuminen tuli auringonpaisteessa lämpiävistä puiden rungoista. Oikeastaan tuo ääni on jotain kilahtamisen ja kalahtamisen väliltä… No, se pitää kuulla itse.

  5. Minäkin pidän juuri tuosta kuvasta, koska se kuvaa hyvin metsän tunnelmaa tuolla hetkellä. Kiitos, Liisa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s