Silmäpeliä

Eihän näistä mihinkään pääse. Pyörivät kaiken päivää ihan pihalla.

Jos uskaltautuu ulos, joutuu heti tiukan silmälläpidon alaiseksi.

Jotkut saattavat käyttäytyä yllättävällä tavalla.

Toiset taas yrittävät piiloutua naamarin taa pitääkseen sinua salaa silmällä.

Hypnotisointiakin yritetään.

Jotain näillä on mielessä.

Oikeasti eivät nämä kovin pelottavilta vaikuta.

Uteliaita ennemminkin taitavat olla.

Mutta tarkkaan ottavat kyllä sinusta mittaa.

Huomenna taas nähdään – silmästä silmään.

Mainokset

22 kommenttia artikkeliin ”Silmäpeliä

  1. Tintit ovat kyllä söpöjä, mutta minä ainakin alan kaivata jo jotain muuta kuvattavaa. Mutta kun sitä muuta ei ole, niin enköhän taas tänäkin viikonloppuna suunta putkeni kohti tinttejä ;).
    Taisin jo viimeksi kirjoittaa, että täältä ovat urpiaiset yhtäkkiä kadonneet, kun niitä tammikuussa oli vielä isoja parvia. Ei ainakaan ole tielle sattunut yhtäkään.

    1. Hyvä kun edes näitä on. Metsään olisi kova hinku, mutta eihän siellä mihinkään pääse, ei millään kulkupelillä. Kokeiltu on. Urpiaisia on täällä ollut pitkin talvea, ihan parvittain.

  2. Ihana kun sulla näitä riittää! Ja mukava kun kuvaat ja näytät meillekin näitä hienoja kuviasi. Sintun siipikuva on hauska ja samoin tintun takana näkyvä sintun hahmo ;))

    1. Olen päättänyt, että kohta saa riittää pikkutirppakuvat. Pianhan ne häviävätkin pesintäpuuhiin metsiin. Onhan noita pesäpönttöjä kyllä pihapiirissäkin aika monta, joten saa näitä katsella kesälläkin. Pääskysetkin tulevat räystään alle pesimään ja monet muut. Tänään kävin koskilla tapaamassa vähän isompia siivekkäitä. Kiitos, Elisa.

  3. Eläväisiä kurkkijoita. Olet tainnut hypnotisoida ne valokuvamalleiksi. Kaipailen urpiaisia tännekin – ei ole koko talvena näkynyt – muista talvista poiketen.

    1. Vaikuttaisikoan kameran iso silmä lintuihin – saa ne tuijottamaan takaisin. Jospa sinnekin pian pölähtäisi urpiaisparvi.

  4. Tinttimaan asukeilla on kyllä sellaiset rosvonaamarit päässä, että varsinkin jos olivat isompia niin heitä luulisi ryöväreiksi ja maantierosvoiksi. Sitten voisi jo alkaa kulkijan puntti vipattaa, erityisesti kun noin tiiviisti oksien kätköistä tuijotetaan. 😛
    Vaan onneksi ovat pieniä ja ystävällisiä.

    Hyviä kuvia olet taas saanutkin, ilmeikkäitä, päät kallellaan ja silmät kirkkaina.

    1. Eikös linnut ole dinosaurusten jälkeläisiä… niissähän oli aika ärhäköitäkin lajeja. Miksiköhän sinitintillä muuten on tuo naamari? Kiitos, uuvana.

    1. Kiitos varoituksesta. Ei nämä pihatiput sentään mitään Hitchcockin lintuja onneksi ole…

  5. Ihana tuo tarkaan mittaa ottava urpiainen…on tosiaan sen näköinen että tutkii sinut joka kantilta….kumma ettei muksaha oksalta alas kun kurkotteloo niin….ovat niin hupasia =)

    1. Linnut ovat yllättävän ilmeikkäitä, tosin ilmeet ovat jotain muuta kuin naaman vääntelyä.

  6. Kyllä minustakin tuntuu, että nykyisin joudun tavallista enemmän tarkkailun alaiseksi, kun ulos menen. Ja kova viestintä kuuluu, että nyt se menee tuonne ja tuonne.
    Sairaan hieno tuo kolmas kuva sintistä, aah! Myös urpiaiset ovat niin kauniita, etenkin kun ei meidän pihassa ole niitä lainkaan.
    Kohta täytyy putsata pöntöt ja alkaa jännitys, ehtiikö tintti aloittaa pesinnän, ennen kuin kirjosieppo tulee ja ajaako se tintin pois, vaikka toinen pönttö olisi vapaana.

    1. Ei näiltä jää mitään huomaamatta. Varsinkin noteerataan, kun käyt viemässä lisää sapuskaa… Pesintäkiemurat tosiaan alkavat näinä aikoin olla ajankohtaisia.

  7. Kylläpä linnut on kauniita.
    Itse en koskaan onnistu lintukuvauksessa…liian nopeita minulle.
    Mutta onneksi täältä näitä voi käydä ihailemassa. 🙂

  8. Siis, todella hieno kuvasarja tinteistä ja tiaisista ja urpiaisesta.
    Josta mä tykkään tosi paljon, harmittaa vaan, kun täällä ei ole yhtään näkynyt.
    Sä oot saanut niistä niin hienot kuvatkin, ihan kuin sua oikein tarkkaan mittaisi ja katsoisi.
    Sitten kolmas ylhäältä, sekin oli mahtava kuva.
    Vaikka kaikkihan nää hienoja on, upeita.
    Ja sinne mettään ei kyllä oo asiaa, niinkun ei pahemmin edes omaan puutarhaankaan, kyllä yli polven menee, että paukahtaa, ensin tuntuu, että kestääkö.. mutta sitten humpsis, sinne meni jalka syvyyteen!!

    1. Kiitos, harakka. Tuon urpiaisten puuttumisen olen kuullut usealtakin, mutta täällä niitä on riittänyt pitkin talvea. Yrittänyt minäkin olen metsään mennä, mutta siihen se on jäänytkin. Pitänee suosiolla odotella lumien alenemista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s