Muuttolintuja odotellessa

Näihin talvehtijoihin voi aina luottaa. Joka päivä käy kuusitiainenkin pikaruokalassa nappaamassa siemeniä ja nakuttamassa talipötköä.

Näin tekee myös aina yhtä söpö sinitintti.

Urpiaisetkin ovat uskollisia kävijöitä pihalla.

Sirkuilla riittää aina jutusteltavaa keskenään.

Ei päivää ilman viheltelijöitäkään.

Heiluhäntäkin piipahtaa päivittäin useamman kerran sapuskalla.

Ujompi kaveri pysytteli turvallisesti kuusen juurella.

Mainokset

24 kommenttia artikkeliin ”Muuttolintuja odotellessa

  1. Ihania ja niin selkeitä kuvia.. Sulla on kyllä hienot lajitarjonnat siellä päivittäin! Kurrellakin ehkä astetta enemmän rusketusta turkissa kuin täällä?
    Hyvä, että lähetys kuuluu teilläkin 😉 Aurinkoista viikonloppua!

    1. Kiitos Elisa. Onhan tänne jo muuttolintujakin tullut, korppeja. Niiden sulosävelet ovat raikuneet jo muutaman päivän lähitienoolla. Niitä ei vaan saa oikein suostumaan kuvaan. Variksia odotellaan…

  2. Hienoja kuvia. Kaikki muut noista lajeista olenkin nähnyt tänä talvena paitsi noita urpiaisia täällä ei ole ollut. Olisinko ehkä yhtenä vuonna niitä nähnyt, mutta yleensä ei ole ollut niitä. Hemppoja sen sijaan näin tänä talvena pari kertaa, niitäkään ei yleensä näe täällä.

    1. Täällä taas ei ole nyt näkynyt hemppoja, ainakaan en ole sattunut olemaan paikalla, jos ovat käyneet. Kiitos, halo e.

  3. Sinulla on mistä valita, noita talvehtijoita. Nuo sirkut ovat tosiaan sen oloisia, että jotain siinä rupatellaan.
    Nythän niitä aletaan odottamaan ensimmäisiä muuttajia. Ensin etelään ja sitten kiipeävät aina vain ylemmäs. Olishan se kiva jotain saada tähtäimeen, kun tämä talvi on ollut niin onneton noiden lintujen suhteen täällä päin.

    1. Näitä on onneksi ollut syksystä saakka pyörimässä pihalla. Kyllä ne muuttolinnutkin pikkuhiljaa kotiinsa palailevat.

  4. Sinulla on kyllä aina niin hienoja ja tarkkoja kuvia pihan asukeista.

    Kuusitintillä on mainio piikkitukka.

    1. Hyvä auringonvalo auttaa paljon kuvaamisessa. Tuo takatukka tekee kuusitintistä aika vauhdikkaan näköisen.

  5. Kauniita kuvia taas, tuo pieni pullukka söpöläinen sinitiainen on aina vaan minun lemppari.
    Teidän kurre onkin jo hyvin ”ruskettunut” 🙂
    Aurinkoa kevätpäiviisi ♥

    1. Lyhyessä ajassa on nyt tupsukorvan väri muuttunutkin. Kevään merkkejä sekin. Kiitos, hyvää kevättä sinullekin.

  6. Oi miten hauskan näköinen tuo sinitintti! Urpiainen oli minulle noin tarkkana kuvana ihan uusi näky ja onpas sillä kaunis höyhenpeite.

    1. Urpiaisen väritys taitaa näin kevättä kohti vain vahvistua. Niin lienee asian laita muillakin linnuilla, ainakin pojilla…

  7. Kyllä niin monet ilot ovat talvikaverit meille antaneet pakkasen ja lumen keskellä, nyt aurinko hellii niitä kuin meitäkin.

    1. Nämä tulevat jatkuvasti ”verisemmän” näköisiksi. Jospa sinnekin vielä joku eksyisi.

  8. Urpiaista en ole koskaan nähnyt – ompa kaunis 🙂

    Punatulkkunaaras kävi istahtamassa omppupuun oksalla tänään, ei ole kertaakaan näkynyt tänä vuonna ennen :(. Nytkin istui siinä sen aikaa, että kerkesin sanoa ” oi, oi, tuolla on punatulkku” – sitten se jo lennähti pois 😦

    Upeita kuvia!

    1. Kylläpä vaihtelee näiden lintujen esiintyminen kovasti eri puolilla Suomea. Ruokintapaikallani on vieraillut koko talven sekalainen seurakunta tirppoja. Varmaan käy toistekin punatulkku teillä, eri asia, satutko silloin olemaan itse paikalla… Kiitos, Hanna.

  9. Nyt naurattaa makeasti 😀
    En illalla ehtinyt kierrellä ja aamulla laitoin heti omia kuvia blogiini, miten ollakaan laitoin lintulaudalla kävijöitä 🙂
    Sinun kuvasi ovat kyllä paljon parempia, mutta linnut muuten samoja, paitsi urpiaista meillä ei käy. Onneksi sain närhenkuvan tilalle.

    1. Sopiihan näitä pieniä maailmaan, myös blogimaailmaan. Kaikkia en viitsinyt laittaakaan, kun niitä on tullut pitkin talvea postailtua. Närhi on minulta vielä kuvaamatta, taitaa jäädäkin…

  10. Hienoja vieraita sulla onkin talven aikana käynyt.
    Mä tykkään tosta urpiaisesta jotenkin niin paljon, se on sellanen vähän erikoinen lintu väritykseltään.
    Kerran kun joskus tosi harvoin täällä meilläpäin piipahtaa, ja siittäkin on jo vuosia aikaa, kun näin näitä, tai yhden urpiaisen omenapuun oksalla.
    Ja oikein pelästyin ensin, kun luulin, että on ihan verinen lintu oksalla! He, mä ja mun lintutietoni!

    1. Urpiaisia tuntuu tosiaan olevan paikoittain vähän, useampikin on käynyt samaa kommentoimassa täällä. Ruokintapaikallani on pitkin talvea käynyt parinkymmenen urpiaisen parvi, nytkin näkyy useampi olevan paikalla. Kiitos kommentistasi, harakka.

  11. Tulin vastavierailulle ja kyllä kannatti. Paljon ihania lintukuvia, tuollaisen urpiaiskuvan haluaisin minäkin saada. Eilen melkein onnistui, mutta urpiainen oli nopeampi kuin kamera. Tosi tarkka kuva kuusitiaisesta ja sinitintti on niin söpö. Pitääpä ajan kanssa tutustua muihinkin kuviisi.

    1. Olen huomannut, että lintuja pääsee melko lähelle, kun on paikallaan vaikkapa varttitunnin lähellä ruokintapaikkaa. Pian alkaa porukkaa pyöriä ympärillä ja niitä on helppo kuvata. Tottuvat pian paikallaan jököttävään tonttuun. Tervetuloa uudelleen, Manteli!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s