Pajalla

Rouva Tikkuli takoi tänään vimmatusti männynkäpyä, jonka oli kiilannut tarkoitusta varten rustaamaansa koloon.

Ei antanut paparazzin häiritä työtään hän.

Paikanvaihto sujuu lennokkaasti.

Herra Tulkku seuraa katseella.

Pah. Aina tätä räntäsadetta riittää.

Älä muuta viserrä. Tosin kuulin juuri, että huomiseksi selkiää. Jokohan ne etelänmatkalaiset alkaisivat palailla…

Mainokset

22 kommenttia artikkeliin ”Pajalla

  1. Tikan lentokuva on hieno. Ja ei lopu keinot tikaltakaan kävyn syönnissä 😉 Onkohan herra tulkku laittanut ihan parasta ylle, sillä rintakarvat näyttäisivät olevan trimmissä! Keltasirkulla on mainio ilme. Tästä tuli hyvälle tuulelle, kiitos!

    1. Näitä käpypajoja näkee paljon keloissa ja sähköpylväissä. Tämä oli ihan nuoressa männyssä. Pitäähän sitä herra Tulkun näin keväällä sonnustautua parhaimpiinsa ja pistää itsensä vielä tyrkyllekin, rintakarvat vaan tuulessa hulmuten. Kiitos sinulle, Elisa.

  2. Räntäsateesta huolimatta elo jatkuu värikkään siivellisten maailmassa. Kauniit kuvat postasit.
    Hauskat rinkulat tuolla keltasirkulla silmillään viimeisessä kuvassa.

    1. Värit taitavat näillä olla pian parhaimmillaan. Harmaa sää ei vaan suosi niiden esillepanoa eikä myöskään kuvaamista. Onkohan nuo rinkulat kevään meikkimuotia sirkuilla… Kiitos, Pehmyt piirto.

  3. Tikalla on puhdas, kaunis puku. Puvusta tuli mieleen tuo Tiira-vinkkisi tuolla, niin erotatko sinä kaikki eri vuosien poikaset ja sukupuolet ja puvut. Tietenkin, kun olet selvästi ammattilainen näissä luontohommissa. Olen miettinyt, että kehtaako sinne laittaa havaintojaan, kun ei tunnista kaikkia pukuja.

    1. Kaikkea muuta kuin ammattilainen olen näissä luontojutuissa. Varsinkaan lintuja en tunnista kuin kaikkein tavallisimmat. En ole koskaan ollut ns. lintubongari, mutta mielenkiinnolla seurailen kaikenlaisten lintujen ja muidenkin luonnonluomien puuhailuja. Käpytikka on aika helppo tapaus, tytöltä puuttuu punainen niskatäplä, en tiedä vaikka eri sukupuolilla olisi puvussa muitakin eroja. Tiiraan ilmoittamisessa riittää varmaan pelkkä lajinimi, tuskin sukupuolia tarvitsee erottaa toisistaan.

  4. Huippuhienoja lintukuvia. Tikasta tuli heti mieleen, että pitäisi lintupönttöjen kevätsiivouksessa laittaa muutamaan lentoaukon ympärille metallilevy. Muutenhan tikka takoo aukot suuriksi suupalojen toivossa.

    1. Metallilevy on ihan hyvä lentoaukolla, mutta tikka osaa tehdä reiän kyllä muuallekin pönttöön… Hidastaahan metallilevy kuitenkin hommia. Kiitos, aimarii.

  5. Mainioita kuvia olet taas napsinut kameraasi!
    Alimmainen kuva keltasirkusta on hieno, sillä on niin hellyttävä ilme!

    1. Kiitos, harakka. Visertelijä oli oikeassa, tämä päivä on saatu kylpeä keväisessä auringon lämmössä.

  6. Voi, miten upeita postauksia tänne on tullut poissaollessani!
    Tässäkin tuo punainen pumpulipallo on mainio! Upea kuva tuosta talviunilta heräävästä kärpäsestä! Näitä sinun kuviasi ei voi lakata ihailemasta! Kiitos sinulle niistä!

    1. Kiitos sinulle ylisanoistasi, marjukka. Mukava, että olet taas kuvioissa mukana.

  7. Touhua riittää vaikka lunta vielä tuiskii.
    Tuo tulkkukuva on hieno, linnulla on oikein tuollainen muodikas pörröinen mohair-neule. 😉

    Sinä aina onnistut ottamaan tarkkoja lentokuvia hankalistakin kohteista niinkuin tikoista.
    Minä en oikein opi tuota lentokuvien ottamista, harvoin onnistuvat.

    1. Parhaiten saa lentokuvia, kun kuvaa puussa istuvaa lintua. Sitten se saattaa yhtäkkiä lähteä lentoon – kuten yleensä tekeekin – jolloin lentokuvan saa automaattisesti. Näin on myös tämä tikkakuva otettu – vahingossa.

  8. Jännä että paja on tuoreessa puussa. Koskella kaikki pajat ovat pylväissä tai lahopökkelöissä. Pärryyttelijät ovat ahkerana aamuisin. Jokohan etelän tuulahdus tois ensimmäisiä…

    1. Tuota samaa minäkin ihmettelin kummastelin. Jospa puussa on jokin piilevä vika, joka ei vielä näy päällepäin. Tällä viikolla saattaisi tosiaan olla toiveita ensimmäisten etelänmatkaajien paluusta…

  9. Pajutilamme pihapiiri on myös hyvää tikka-aluetta. Ruokinnalla käyvät käpytikka, harmaapäätikka ja palokärki. Käpytikkojen kanssa olemme yrittäneet neuvotella pikkulintujen pönttöasioissa. Eli ei saa hakata pönttöihin reikiä pesintäaikaan. Neuvottelut ovat kesken, mutta yksi keino on jatkaa tikkojen rasvaruokintaa tällä alueella lähelle juhannusta. Se näyttää hillitsevän kiinnostusta pönttöjen sisältöön eli muniin ja poikasiin. Toinen kokeilu on menossa kohta puuhun eli pönttö, joka on valmistettu UPM:n terassilaudasta (muovi/puumassa). Siitä tikan nokka luultavasti kimpoaa takaisin kuin kovasta kumipallosta. Kolmas keino on tehdä pöntöt kaksinkertaisesta laudasta, välissä vaikka tervapahvi tai muu vastaava. Pelti reiän suulla ei auta mitään. Tikka kyllä hakkaa reiän kaikkialle muualle kuin pellin kohtaan. Kerran poikamme pelasti pikkulintupesueen juuri viime hetkellä pellittämällä pöntön kokonaan hieman ennen poikasten pesästä lähtöä. Tikka yllätettiin silloin itse teosta. Muuten olen sitä mieltä, että tikat ovat kaikesta huolimatta mukavia tuttavuuksia. Neuvottelut jatkukoot 🙂

    1. Tikat(kin) ovat ihan mukavia, niidenkin vaan pitää syödä välillä. Pahalta tuntuu tietysti pesien ryöstely. Mielenkiintoisia viritelmiä teillä. Jatkakaahan neuvotteluja. Jos tarvitaan sovittelijaa, voin tulla uhkailemaan tikkaa kuvan julkaisemisella. Vieläkös se harmaapäätikka siellä luuraa – ja palokärki… Hyvä vinkki tuo rasvaruoan tarjoilu keskikesään saakka. Talimakkaroita hupeneekin nyt aika vauhtia, kun eivät enää jäädy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s