Hei, mihinkäs te kaverit menette?
Ei sinustakaan paljoa seuraa ole.
Hohhoijaa. Koko talvi mennyt täällä Keski-Suomessa ilman ainuttakaan kaveria. Kotivesille alkaa tehdä jo mieli.
Nuokin ne vaan seilaa kahdestaan…
Hei pikkukaveri! Juteltaisko vähän? Silloin kun minä kalastin kotivesillä…
sain kerran kiinni aika vonkaleen, se oli ainakin näin iso, pääsi pahus karkuun… Hei, mihinkäs sinä nyt karkasit?
Ihan tuli minullekin koti-ikävä, kun noita merimetson juttuja kuuntelin. Kotiin Pohjois-Norjaan minäkin kevään tullen pyrähdän.
Mainokset
Keväisiä kuvia. Minnekkähän tuo merimehto oikein suuntaa vesien sulettua? Pohjoiseenko? Komia karakuva.
Kuvat on otettu 23.3. Aurinkoa oli jopa liikaa… Birdlifen sivuilta löytyi tietoa, että nämä meillä talvehtivat merimetsot eivät ole samoja, jotka pesivät täällä, vaan tulevat tänne talvehtimaan Vienanmereltä ja Pohjois-Norjasta. Tässä linkki.
Onpas hienot bongaukset, aivan mahtavat. Varis ja harakkakin sopineet samaan kuvaan! Ja tuo merimetso ja kara.. Karasta onkin todella tarkka kuva, taisit päästä lähelle?
Kiitos, Elisa. Karan kuvasin noin kymmenen metrin päästä, joten kuvaa on rajattu aika paljon.
Wau, taas hienoja kuvia!
Hieno toi merimetso.. en olisi ikinä tiennyt, mikä lintu se on, jos et olisi sanonut.
Sä kyllä tunnet kaikki linnut varmaan.
Hieno kuvasarja , ja niin osuvasti osaat kirjoittaa kuvan kohdalle.
Hienosti taas kirjouitettu ja kuvat ylivetoja!
Ja siksi, tule hakemaan blogistani itsellesui tunnustus, sinä jos kukaan, olet sen ansainnut!
Kiitos, harakka. Enhän minä tunne läheskään kaikkia linutuja. Tämä merimetso on täällä päin senverran harvinainen vieras, että pitäähän se tunnistaa! Kiitos myös tunnustuksesta.
Kivat otokset siivekkäiden maailmanmenosta. Alkaa olla vipinää siivissä : )
Kiitos, Taru. Harakat ja varikset tuntuvat käyvän ylikierroksilla…
Hauskoja juttuja ja ilmeikkäät efektit merimetsolla, harmi vaan kun ei oikein kuuntelijaa tahtonut löytää.
Hienoja kuvia ja karakin vielä 🙂
Merimetson ”kalavale” tarkoittaa tietenkin oikeasti siipien kuivattelua, mutta saa kai sitä pistää välillä omiaan… Pikku karalla on niin kiire syömisen sukeltelussa, ettei jäänyt kuuntelemaan, varsinkin kun tietää, että enimmäkseen pikkukaloja se merimetso kuitenkin kalastaa…
Minuakin hieman harmitti, kun tuo merimetso ei saanut oikein kaveria kenestään. Jospa ne kuitenkin karan kanssa lyöttäytyvät yhteen ja suunnistavat sinne pohjoiseen sopivien tuulien vallitessa.
Kara voisi vaikka matkustaa isomman siivellä…
Kiitos taas Irma sinulla on kuva ja sana hallussasi!
Kiitos sinulle, Kuvatar.
Ai että miten komia kuvasarja!
Kiitos, Wiltteri.
Jopas on kalajuttujen kertoja tuo merimetso, taitaa olla aika koijari. 😉 Sisämaassakos hän on muuten talvehtinut?
Hieno ruskesävyinen karakuva, jännä ruskeasävyinen vesi. Karassa on veden värit vaiko vedessä karan?
Sisämaassa Keski-Suomessa, Konneveden Siikakoskella on tämä merimetso talvehtinut. Tuosta vedestä tuli minulle mieleen suklaa…
Aivan, se on kyllä ihan kuin suklaajoki. Vau missä ihmemaassa ihmelintu kara asusteleekaan! 🙂
Kyllä karan kelpaa.
Kyllä alkaa olla paljon juttuja noilla kavereilla.
Keväällä jutut vaan lisääntyy.