Aamuisin työmatkan varrella voi tavata monenlaista kanssaeläjää. Peippo kailotti kevättä Nokisenkosken pihlajassa viime viikolla.
Nokisenkoski näyttää aamuisin enemmänkin kultaiselta. Telkillä on siellä nyt jokakeväiset riehumiset meneillään.
Rantasipitkin ovat saapuneet vesien äärelle.
Västäräkit ovat keikkuneet jo toista kuukautta omilla paikoillaan.
Kevään ensimmäisen kuikan näin 28.4.
Teeripoika ja pyrstön esittely.
Kurkia kohtaa päivittäin, maassa ja ilmassa.
Laulujoutsenet silloin, kun vielä oli jäätä, 25.4.
Äänestä ei voi erehtyä. Härkälinnut ovat palaneet kotivesilleen. Maanantaiaamuna puoli seitsemältä oltiin jo näin hempeissä tunnelmissa.
Kotona. Tänään iltapäivällä pihakuusessa odotteli tuttu heiluhäntä. Kaverikin hänellä oli, muttei jäänyt poseeraamaan.
Lisäys 6.5.10:
Enpä malta olla laittamatta vielä tätä tuoretta kuvaa savolaisesta kengurusta. Rusakko lähti aamulla pinkaisten pihalta mennessäni ulos. Jäi sitten metsän reunaan kurkistelemaan, josko kohta häipyisin, jotta hän pääsisi takaisin tutkimaan pihan antimia…
irman kuvia 
Ja nämä kaikki työmatkalla…Oravakuva alla on ihana! Terävä ja hauska.
En tähän päivään mennessä ole onnistunut näkemään läheltä peipposta. Koiran kanssa liikkuessa kuuntelen ääniä ja ihmettelen, missä ne kaikki ovat:-)
Kaikki paitsi kurki- ja joutsenkuvat on otettu joko työmatkan alussa (kotirannassa), matkan varrella (Nokisella ja matkanvarren pelloilla) tai kotipihassa töistä tultua (orava). Olen käynyt katselemassa kuviasi valloittavasta nelijalkaisesta perheenjäsenestänne. Pikku kaverin kanssa voi olla vähän vaikeampi tehdä bongauksia, saatikka sitten kuvauksia…
Olet ehtinyt työmatkalla tervehtiä suuren joukon siivellisiä ystäviä.
Kuikkaa ja härkälintuja en ole koskaan tavannut, kuikan äänen olen kyllä luonnossa tunnistanut.
Varmaan joka aamu tulee pysähdyttyä jossain vaiheessa matkaa, kun jokin Mielenkiintoinen Olento istuu tien reunassa, syö pellolla, lentää puun latvaan, ui koskessa jne. Varaankin yleensä vähintään puoli tuntia ylimääräistä aikaa työmatkalle. Nämä kuvat eivät suinkaan ole kaikki samalta päivältä, mutta viime ja tältä viikolta kuitenkin. Sekä kuikka että härkälintu pesivät kotijärvelläni. Härkälintu on nimestään (ja äänestään) huolimatta kaunis uikkulintu. Varmaan tulee niitä kuvattua kesän mittaan, kun kunnolla pääsee veneilemään.
Onko se niin, että koskikara lähtee ja rantasipi tulee? Ovat niin samanoloisia, koskikara vain tummempi. En ole ennen nähnyt, nimi on kyllä tuttu. Täytyykin mennä koskikaran sijoille katselemaan, olisiko rantasipi myös siellä 🙂
Hieno kuvasarja ja oppiakin taas sain, kiitos!
Tuo sama tuli minullekin mieleen koskikarasta ja rantasipistä. Samalla tavoin lentelevät kosken rantakiveltä toiselle ja nappailevat syömistä vedestä. Tosin rantasipi pesii järvienkin lähellä, tekee pesän maahan varpujen sekaan. Viime kesänä olin vähällä astua pesän päälle, kun en tiennyt sipin tehneen pesän saareen. Sen jälkeen en enää noussut tuohon saareen vasta kun loppukesällä.
Ihania bongauksia 😉 Peipponen tahtoo lähteä heti karkuun, jos sen tapaa jostain oksalta laulamasta..on niin arka kuin vain voi. Hienosti kurkku suorana kuitenkin sinulle laulaa! Alin kuva on superkaunis..ei näistä voi valita mieluisinta, kun kaikki ovat hienoja!
Tämä peippo oli varmaan niin tohkeissaan kevätaamusta, ettei juurikaan välittänyt kuvaamisestani. Oravaan osui juuri sopivasti iltapäivän auringonvalo, joten en voinut vastustaa kiusausta napata kuvia. Kiitos, Elisa.
Kyllä peippo laulaakin oikein täydestä sydämestään, ihanan kuvan olet napannut.
Ja toi ihana kultainen vesi, se on niin kauniin näköstä, ettei siittä saa silmiään pois lainkaan!
Olet taas nähnyt paljon lintuja, siellä niitä taitaa kyllä riittää. Taitavat siellä oikein asustaa ja tehdä sinne pesiäänkin.
Ja kurrekin vielä jonon jatkona ja niin söpönä siinä että!
Hienoa kuultavaa on peipon liverrys. Kyllä nämä kaikki kuvien linnut pesivät täällä. Ja kurre tietysti myös. Kiitos, mamiska.
Onpa sinulla mielenkiintoinen ja piristävä työmatka, eläinten näkeminen ja kuunteleminen on oivaa terapiaa ainakin minulle. Taitaisin myöhästyä joka päivä töistä, jos bongaisin tällaisia ihanuuksia. Kiitos taas silmänruoasta.
Työmatkaa on yli 30 kilometriä yhteen suuntaan, joten matkan varrelle sattuu aina jotain mielenkiintoista. Tosin läheskään aina ei kuvia ehdi ottaa, koska eläimet yleensä eivät reagoi liikkuvaan autoon, mutta annahan olla, kun pysähdyt, niin heti painellaan karkuun. Ihan viisasta olla varuillaan ihmisen suhteen.
Yläkuva on riemukkain. Uskomaton kirjo lintuja sinulle on osunut kameran silmään.
Eivät ihan samana päivänä kuitenkaan osuneet, muutaman päivän sisällä nämä kuvasin. Peippo on riemukas tirppa.
Ompa sinulla mukava työmatka 😉
Ihania kohtaamisia olet taas ikuistanut!
Ihan leppoisa matka on ajella, eläimiä taitaa matkan varrella nähdä enemmän kuin autoja. Onneksi. Kiitos, Hanna.
Tyylikkyyttä ja taitoa tässä kuten muissakin kuvasarjoissasi!!
Kiitos, Wiltteri.
Olisipa minulla yhtä hieno työmatka. Ei näy kuin lokkeja.
Kuvistasi, näistä ja aikaisemmista tunnustus blogissani. Käythän hakemassa : )
Ovathan lokitkin hienoja, Mayo.
Kiitos tunnustuksesta. Laitoin sen sivupalkkiin linkin kera. En pistä sitä menemään eteenpäin, mutta kaikki, jotka haluavat, voivat kehäkukan ottaa vastaan ja jakaa edelleen.
Sinulla se on hieno ja rikas työmatka.
Sipi siinä miettii elämän menoa, omaa kuvajaistaan katsellen.
Upea valo tuossa oravakuvassa. Ja telkkä ui kuin sulassa kultavirrassa! Kyllä valo vaan tekee valokuvat.
Minulta onkin kuikka ja härkälintu vielä tänä vuonna näkemättä. Hyvän härkälintukuvan sait, se on hankala kuvattava minusta, piileskelee yleensä ja kiljuu siellä ruovikossa.
Ihan kiva on maaseutumaisemassa ajella. Lisääntyvät hakkuuaukot vaan harmittavat jatkuvasti enemmän. Mielelläni niillä kohdin sulkisin silmäni, muttei se oikein käy autolla ajaessa…
Sipi on iloinen pikku rantojen laulelija. Taisi ennemminkin tähystellä jotain öttiäisiä vedestä.
Valo sattui tosiaan niin vastustamattomasti karvakorvaan, etten malttanut olla nappaamatta kuvaa. Nokisenkoskella on usein hieno valaistus, erilainen eri vuorokaudenaikoina.
Härkälintujen ääntely kuuluu kotipihaan saakka. Ne tekevät kelluvia pesiä ruovikkoon kasvijätteistä. Viime kesän myrsky taisi tuhota aika monta pesää. Veneestä käsin härkälinnuista saa kuvia melko läheltä, varsinkin kun antaa veneen mennä tuulen mukana eikä heiluta airoja. Rannalta käsin (kuten tässä) on niitä hankalampi kuvata. Kuikan äänen kuulin tänä aamuna järvellä. Alkuvoimainen on kuikan huuto. Aamut ja illat ovat parhaita aikoja järvellä. Kiitos kommentistasi, uuvana.
I was used to looking at the pictures and imagine the accompanying words, but today, for the first time, i had your text translated and it was a great surprise, as if the birds and the small animals suddenly have a name, and they are part of a neighbouring mundane, relatives on the piece of land. Oh, i enjoy this!
Did you use Google Translator or how was the text translated? These birds have now migrated to their nesting places and are singing almost all the time. I’m glad you enjoyed the pictures and texts, Finn.
Paljon olet saanut eri lajeja kennolle. Kuikka on aina komea ilmestys. Ruzakot ovat tulleet liian kesyiksi. Meiltä hävis etupihalta krokukset parempiin suihin. Rantasipiä en ole nähnyt mutta toissa yönä kuulin sen luritukset rannasta. Jospa tuo lämpiis…
Kuikka ja sen ääni kuuluvat erottamattomasti suomalaiseen järvimaisemaan. Metsäjäniksiä näkisin mieluummin kuin rusakoita, mutta niitä on näkynyt tosi vähän viime talven ja tämän kevään aikana. Sipillä on ihan hieno lauluääni.
Mitä sitä nyt sillä tavalla mennään rusakoita häiritsemään : )
Olisi varmaan ollut paikallaan edes anteeksi pyytää häriötä…
Kylläpä on monenlaisia tuttavia työmatkasi varrella, upeaa! Tuota peippoa en ole koskaan saanut ihastella livenä, kuten en myöskään teereä ;(
Näitä kaikkia näkee täällä nyt paivittäin – tai ainakin kuulee, teeretkin kukertavat vielä.