Tuttavuus kampasepän kanssa oli kovin lyhyt ja jäi silmäpelin tasolle.
Tuntosarvien esittely tuntui olevan oleellinen osa seurustelua.
Häivyhän jo siitä töllistelemästä!
Olisikohan varsinainen kiinnostuksen kohde ollut tämä… jospa tämä onkin tyttöseppä, jolla on vaatimattomammat tuntosarvet. Arvelu vain, oikeasti en tiedä. Mutta kauniita koppiksia molemmat.
Hämy aamupalalla.
Miniolento mesiangervon lehdellä. Pituutta jokunen milli.
Näitä kuvasin myös viime kesänä samassa paikassa, silloinkin viihtyivät mesiangervon lehdillä. Vieläkään en tiedä, keitä he ovat. Mutta heitä on paljon ja kaikki yhtä pieniä.
Pienet siniset muistuttavat kovasti kaskaita. Olen kuvannut vihreitä kaskaita, jotka ovat kuitenkin jättiläisiä näihin verrattuina, jopa sentin pituisia.
Naatiskelijoitakin oli viime viikonvaihteessa liikenteessä.
Jonkinlainen ruokarauha pitäisi sentäs olla.
Salaperäinen katse.
Kaikenlaisia sitä tapaakin, kun juolukankukkia kuvailee.
Pupuperhonen.
Pitkäsarvinen iltavalossa.
Kangasperhonen onkin jo vanha tuttu. Onhan nyt lennossa jo vaikka mitä muitakin, isojakin perhosia, mutten ole ehtinyt niitä kuvata.
Tällainen ihmeolento istahti illalla kamerarepun päälle. Iso oli, useita senttejä pitkä ja aika paksukin perhoseksi. Koko ajan värisytti siipiään. Parempaa kuvaa en ehtinyt ottaa. Kukapa tunnistaa?
Lopuksi yksi ihan tavallinen leppis.
irman kuvia 
Pupuperhonen vei voiton tässä kuvasarjassa, saipa hyvälle tuulelle!
Kaikki olivat jälleen hienoja otoksia!
Hyvällä tuulella on kiva aloittaa päivä. Kiitos, Sari.
Olipas monenmonituista ihastuttavaa hyönteistä. Omituisia otuksia riittää Suomenkin luonnossa, niinkuin tuo pupuperhonen, se on kyllä aika kaunis.
Sinertävä pieni ötökkä on mielenkiintoisen näköinen, täytyypä tutkia mesimarjan lehtiä lähempää, jos täältäkin löytyisi. Se on tosin niin pieni, ettei minun makrolla taida saada siitä kuvaa.
Ötökkäkuvaus on kyllä suuremmoinen löytöretki luontoon, kiitos tästä retkestä.
Riittäisiköhän yksi ihmisikä, jos kaikki Suomen öttiäislajit yrittäisi kuvata, vapaa-aikana. Sininen pieni istuskeli mesiangervon lehdellä, ei mesimarjan. Hankala kuvattava oli tämä, varsinkin kun ei ollut jalusta mukana. Paljaalla silmillä katsottuna ne näyttivät ihan liikkuvilta roskilta. Kiitos, Manteli.
Ihania hyönteisä ja todellakin, tuo pupuperhonen aivan suloinen, mutta voiton vie kukkakärpänen pörröisine turkkeineen päivineen. Ihan kuin olisi isommatkin kukassahyörimispippalot olleet käynnissä…on niin kukassa rypeneen näköinen…=)
Kukkis näyttää melko tyytyväiseltä elämäänsä, mitä nyt harmistuneena vilkaisi välillä uteliasta kuvaajaa. Kiitos, Heli.
Uskomattoman upeita kuvia. Minustkin pupuperhonen on ihan yliveto.
Kiitos sinullekin, Amalia.
Oi mitä kaikkea ihanaa sinä olet taas ikuistanut 🙂
Tuo pupuperhonen oli kyllä ihan HUIPPU!
Jopas pupuperhonen saa nyt paljon ääniä. Kiitos, Hanna.
Mukavaa kun joku on käynyt katsastamassa metsän kuvauskohteita täältä voi käydä niitä ihailemassa. Itse en ole muka ennättänyt kuvata kuin pihoilla, onneksi edes siellä. Meilläkin oli ikkunan takana tuollainen pupuperhonen, hauskan näköinen.
Kuvat on otettu enimmäkseen viime viikonlopun aikana. Tämä viikonloppu meneekin töissä, joten uusia kuvia tuskin tulee, varsinkin kun on näin kylmää ja tuulista. Kasvejakin on hankala kuvata kovassa tuulessa. Kiitos, Tia.
Kolmas kuva on todella tehokas, mikä ilme! Pupuperhonen teki kyllä myös vaikutuksen. Hieno kuvasarja 🙂
Kiitos, Uuna.
Täälläpä onkin esillä jo ensi syksyn uuden televisioantenni mallistot. Mikä oli testin paras?
Vai antennimallistot… kaikkea sinä keksitkin. Tarkemmin katsottuna näin on, lähes jokaisella on oma mallinsa. Varmaan kaikki pitävät omaa malliaan huippuna…
Olen varmaan ennenkin ehdottanut, että miniolennot voisivat olla kaskaiden nymfejä? En ole kauheasti ötököistä kiinnostunut, enkä nistä paljoa tiedäkään eli ihan mutu-juttu vain :).
Olet taas jaksanut ryömiä. Minullakin oli tänään makro mukana, mutta en jaksanut vaihtaa sitä kameraan, vaikka lupaavia öttiäisiä ympärillä pyörikin.
Niinpä taisitkin, olin jo unohtanut, anteeksi. Mutta saahan näitä ihmetellä vaikka joka vuosi. En vaan ole koskaan onnistunut näkemään näitä isompina. Ovatkohan sitten eri värisiä… Lienevätköhän aikuisina toisen värisiä…
Minä taas en jaksa vaihtaa mitään muuta objektiivia kameraan, jos on makro mukana.
Hienot kuvat 😉 Tuo ’katse’ on kyllä aika paljonsanovan näköinen, hui.. Pupuperhonen on minustakin hauska.. voisiko tuo olla metsämittari? Kuvasin sellaista viime viikonloppuna ja kuvista huomasin nuo upeat kampamaiset tuntosarvet. Sinun kuvasi ovat kyllä todella tarkkoja ja kauniita!
On metsämittari tämä ruskea perhonen. Kuvasin sitä viime kesänäkin näihin samoihin aikoihin, metsässäpä tietenkin. Kiitos, Elisa.
Niin toinen toistaan hienompia kuvia olit taas saanut kameraasi napattua!
Kolmas kuva ylhäältä, sillä vasta kamalat leuat olikin, huh, jos niihin joutuisi kiinni, niin menoa olisi!
Ja pupuperhonen vasta hieno olikin ihan tosi upea otos!!!
Sä olet kyllä mainio kuvaaja, saat kameraasi kyllä sellasia, että monet niistä me jäädään vaan haaveileen, mutta hienoo, kun täällä kuitenkin niitä nähdään!
Kiitos hienosta kuvasarjasta!
Eipä jäisi harakastakaan kuin muutama pyrstösulka jäljelle tuon kaverin hampaissa… Kiitos taas mukavasta kommentista, harakka!
Oho, mitä ötököitä sitä onkaan! Tosi upeita kuvia ja pupuperhonen saa minultakin parhaat pisteet ;D
Ja mitä kaikkea mielenkiintoista jää näkemättä ja kuvaamatta. Ikuisuusprojekti olisi tämä ötökkäosasto. Kiitos, Miiwi.
Kyllä olet onnistunutkin saamaan hienoja kuvia. Itsekin olen kuvaillut kasveja, perhosia, ötököitä ja lintuja poikasineen.
Pidin tuosta naatiskelijasta, kukkakärpäsestä. Kunnolla on kierinyt kukissa saadakseen tuommoisen määrän siitepölyä eli on todella osannut nautiskella!!!!! B)
Kiitos, Mirja. Onko sinulla blogi tai vastaava, missä kuviasi on esillä?
Minulla ei ole blogia, vaan olen ihan omaksi ilokseni kuvannut ja lähettänyt niitä myös parille ystävälläni. Onhan noita kuvia kertynyt, mutta kaikki eivät osaa niitä arvostaa, joten harvat ja valitut ovat niitä edes nähdeet.
Rohkeasti vaan blogin tekoon, Mirja! Minäkin jänkäsin kauan vastaan, kun tytär useasti yllytti minua aloittamaan kuvablogin pidon. Lopulta päätin kokeilla ja hauskaa on ollut. Toisten kuvia on mukava käydä vilkuilemassa ja kommentoimassa. Toisten kuvista myös oppii paljon.
Nämä ovat kyllä supereita, nämä sinun kuvat. Kolmannessa kuvassa, hyvä ilme, selvästi huutaa jotain kuvaajalle. Pupuperhonen oli vallan mainio. Piti selata moneen kertaan kuvat ja katsella. Hienoja!!!!
Kiitos, Valokki. Näitä on kyllä ihan superia kuvata!
Hienoja kuvia taas! Olisiko se yksi Cossus cossus? Minulla ei ole olemassa omaa kuvaa siitä, mutta sellainen on kerran kulkenut vaatteissani mökille. Ei ollut kamera silloin paikalla.
Hyvää viikonloppua raekuuroisesta Kuopiosta!
Cossus cossus lienee puuntuhooja, eri laji. Sepän toukat taitavat syödä ennemminkin kasvien juuria, monasti niiden näkee tekevän reikiä perunoihin. Mansikanjuuria myös vioittavat. Siksi niitä sanotaan myös juurimadoiksi. Nämä aikuiset sepät syövät kasvien lehtiä, kirvoja jne.
Raekuuroja on saatu täälläkin, ei-niin-kaukana-Kuopiosta. Kuurojen välillä paistelee aurinko, mutta kylmä on tuuli! Saas nähdä, tuleeko hallayö, jos tuuli tyyntyy ja selkenee. Hyvää viikonloppua sinullekin, Liisa.
Olet ottanut varmaan kolmesataa kuvaa, että olet saanut aikaan tänän kimaran. Pupuperhonen on yliveto 🙂
Aika kohdalleen sattui arviosi, kuvista ei tosin montakaan ole enää jäljellä. Pupuperhoset asustavat metsässä pupujen ja peikkojen kavereina.